Triathlonkuntoilu onnistuu raskaanakin

Raskausviikko 22 ja vielä kulkee: pääsiäisen pyörälenkki Paimioon.

Aloitin triathlonharrastukseni noin vuosi sitten, ja osallistuin ensimmäiselle puolimatkalle sekä lyhyempiin kilpailuihin kokeilunomaisesti viime kesänä. Hurahdin lajiin täysin, ja tämän kesän piti kulua pitkälti treenaten ja kilpaillen. Suunnitelmani kuitenkin kokivat täyskäännöksen viime jouluna, kun sain ilokseni tietää olevani raskaana.  Uutinen perheenlisäyksestä oli odotettu, mutta samalla ajatus äitiydestä aiheutti hämmennystä ja kysymyksiä myös oman kropan sopeutumisesta tulevaan muutokseen.

Ensimmäinen neuvolakäynti sujui jännittyneissä tunnelmissa, sillä kyseessä oli ensimmäinen raskauteni ja olin koko odotusajan kulusta enemmän tai vähemmän ulalla. Myös kysymys omasta harjoittelusta askarrutti: olin juuri päässyt hyvään tahtiin triathlontreenin suhteen eikä oma pää oikein antanut periksi tahdin himmailuun, vaikka harrastus pohjautuukin täysin kuntoilufiilikseen. Onneksi sain kuulla helpottavia uutisia: voin jatkaa treeniä normaalisti aina siihen asti, kun hyvältä tuntuu. Triathlonin lajit ovat itse asiassa melko ihanteellisia myös raskaana olevan harjoitteluun, sillä etenkin pyöräilyä ja uintia suositellaan muutoinkin harjoittelumuodoksi odottaville äideille (tosin pyöräilysuositus taitaa kohdistua muuhun kuin maantiepyörällä ajoon). Juoksukin on mukana neuvolassa jaettavissa liikuntasuosituksissa, mutta valitettavan monella on se omien kuulopuheiden mukaan alkanut tuntua ikävältä raskausviikkojen edetessä. Lisäksi kuulin muutamilta tuttavilta varoitteluja siitä, miten urheilu ja raskausaika ovat lähes mahdoton yhdistelmä ja ennemmin tai myöhemmin on pakko jättää harjoittelua vähemmälle tai lopettaa se kokonaan.

Päätin kuitenkin useista varoituksista huolimatta ja muiden triathlonistien rohkaisemana itsepintaisesti kuunnella omaa kehoani, joka on tähän mennessä suhtautunut raskauteen yllättävän sopeutuvasti. Ilokseni sain huomata, että pystyin treenaamaan kaikkia triathlonlajeja lähes kuten ennenkin. Toki tehoja on pitänyt vähentää raskausviikkojen edetessä ja sykkeen kohotessa, ja harjoitusmääriä hieman pienentää, mutta kaiken kaikkiaan kevät on kulunut hyvinkin sujuvasti, vaikka raskaus on edennyt jo yli puolen välin. Pystyn edelleen tekemään harjoituksia pk-tasolla lähes normaalisti, ja maantiepyörälläkin ajo onnistuu maltillisilla vauhdeilla. Treenien tuntimäärä viikossa liikkuu nyt raskausviikkojen ollessa reilusti yli 20:n edelleen 7:n paikkeilla, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tosin olen hyvin tietoinen siitä, että stoppi saattaa tulla vastaan päivänä minä hyvänsä. Positiivista tässä kaikessa on kuitenkin se, että olen alkanut nauttia treeneistä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, varsinkin kun kisapaineet ovat tämän kesän osalta poissa. Ensi kesänä mieli halajaa kuitenkin jälleen starttiviivalle, mutta sitä ennen loppukesästä lienee edessä toisenlainen ”maraton”.

Oikein hyvää kesää koko triathlonporukalle, ja kiitos loistavasta treeniseurasta!

-Marianne P