Lits, läts, lenkille!

Ulkona piiskaa tuuli ja sade. On pimeää. Sohvalta ylös nouseminen ja liikkeelle lähteminen voi synkän talven keskellä tuntua ajoittain ylivoimaiselta. Joukko aktiivisia jaoston triathlonisteja jakoi omia vinkkejään kurjien kelien harjoitteluun. Samalla he kertoivat, mistä oma motivaatio treenaamiseen löytyy säällä kuin säällä. 

Cajan Pia:

 “Minulle tärkeintä on päästä liikkumaan. Liikkumista tulee hyvä olo, mitä ei muualta saa. Tärkeää on asettaa tavoitteita ( kesän kisat esim.) , tehdä treeniohjelma tavoitteiden saavuttamiseksi ja pitää treeneissä päiväkirjaa.  Yhteistreeneistä saa voimaa varsinkin koviin ja pitkiin treeneihin. Muilta saa myös palautetta, vinkkejä ja treenit yksinkertaisesti on mukavampia porukalla. Testejä (juoksu, uinti yms.) ja välikisoja esim juoksussa suosittelen myös. Ne palvelevat tehotreeneinä ja niistä voi joskus nähdä kehittyneensä ( aina ei tulokset voi parantua). Treenien vaihtelevuus tekee tekemisestä mielekästä ja ohjelman on oltava muokattavissa. Jos on todella surkea keli niin sisällä voi juosta matolla, mennä jumppaan tai spinningiin, salille, uimaan tai treenata trainerilla. Ja on muistettava levätä tai tehdä jotain kevyttä, kun siltä tuntuu. Treeneissä olisi pääosin oltava kivaa, koska treeneihin käytetään paljon aikaa. Ei muuta kuin liikkeelle, pidetään tavoitteet  mielessä, kesä tulee yllättävän nopeasti.”

 Kasurinen Maria:

 "Treenaamisesta tulee niin hyvä olo, että se yksistään toimii suurimpana motivaattorina, vaikka taivaalta sataisi alas mitä. Treenistä saa paljon enemmän virtaa pimeän talven keskelle ja jaksaa perusarjenkin paremmin. Jos ei oikein ole motivaatiota ja oikeasti väsyttää, pitää levätä ja tehdä se hyvällä omallatunnolla. Väsyneenä harjoittelu ei kannata ja seuraavana päivänä voi treenaaminen olla taas tosi kivaa. Jos sää on ulkoliikuntaan huono, liukas ja hankala, voi mennä uimaan ja punttikselle, treenata kotona trainerilla tai tehdä kuntopiirin. Kupittaan urheiluhallikin tarjoaa oivan paikan vaikka porras- tai juoksutreeniin. Motivaatiota kannattaa hakea myös treenikavereista. Kurjan sää kestää paremmin kun on hyvää treeniseuraa."

Kursu Joonas:

 “Motivaationa on minulla tylsältä kuulostava tavoite eli olla ensi vuonna paremmassa kunnossa. Testeinä siihen toimivat sitten Kisko ja Joroinen ja bonuksena Kuopio. Ja tavoite aikojen parantamiseen pakottaa treeneihin, vaikka ei aina huvitakaan. Hiihtää tekisi kyllä mieli vaihteeksi, mutta ei nuo kelit täällä etelässä oikein mahdollista sitä, enkä oikein ole innoissani Paipin 700 metrin ladusta, vaikka sitäkin on tullut kierrettyä muutamana syksynä ja talvena. Nyt on tullut aika paljon treenailtua sisällä trainerilla ja juoksumatolla ja niiden kestämiseen auttaa mulle leffojen ja sarjojen katselu, sekä myös musiikki. Kyllä minulla taitaa nyt suosikkitreeneinä olla näillä keleillä nuo sisätreenit, kaikissa lajeissa.”

Raunio Olli:

 “Sade ja pimeys ei minulla oikeastaan vaikuta treenimotivaatioon, mutta kaikkeen muuhun motivaatioon kyllä. Olin eilen ja tänään useamman tunnin ulkona maastofillarilla ja sauvakävellen ja suurimman osan aikaa satoi aika rankasti vettä. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään kun oli kunnon kamppeet päällä. Kunhan vain onnistuu pysyttelemään suht kuivana ja lämpimänä niin lätäköiden keskellä on oikeastaan aika hauskaa pistellä menemään.

Olen ollut aina vähän taipuvainen syysväsymykseen ja olen viime vuosina huomannut selvästi, että treeneistä palautumiseen pitää syksyn pimeydessä kiinnittää enemmän huomiota kun muulloin. Työkiireet, pienet flunssanpoikaset ja lyhyet päivät lisäävät kokonaiskuormitusta melkoisesti ja väsymys on jouluun mennessä aikamoinen, ellei osaa ottaa välillä vähän rennommin.

Jonkinlaisena motivaatiotekijänä on keväällä tulossa olevat hiihtoreissut. Jalat tulevat taas saamaan tellusuksilla sellaista kyytiä, että nyt on syytä jaksaa reenata. “

Stenholm Sari:

 “Minun vinkkini pimeisiin aamuihin / iltoihin on tranerilla / harjoitusvastuksella pyöräileminen. En muuten ehdi juurikaan telkkaria katsella, mutta pyörän selässä voin katsoa kannettavalta tallennettuja ohjelmia tai Yle Areenalta dokumentteja tai urheiluohjelmia. Treeni tulee tehtyä kuin huomaamatta. “

Utriainen Ilkka:

 “Harjoitusmotivaatio löytyy todella hyvän ja kannustavan treeniseuran kautta. Harjoituksiin on hienoa mennä, kun tietää, että kaverit ovat tekemässä samaa harjoitusta ja siten harjoitus sujuu kuin itsestään.

Toinen kannustava elementti on kehittyminen. On hienoa tehdä harjoituksia, kun huomaa, että harjoitukset sujuvat paremmin ja testeissä vauhti paranee. Viime kaudella tulleet onnistumiset kannustavat eteenpäin raskaissa harjoituksissa. Niitä muistoja on hieno muistella synkkinä talvipäivinä kesää odotellessa.”

BRICK treenit



Kyllä oli muikeaa. Joulu takana ja hapot edessä. Tosin tänään ei ihan hirveästi happoja haettu, mutta hikeä sitäkin enemmän kun riemuisa joukko seuramme triatleetteja kokoontui Kupittaan urheiluhallin nurkkaan trainereiden, pyörien ja juoksutossujensa kera.

Kahden tunnin harjoituksessa harjoitettiin pyörävoimaa, vähän kadenssia ja sitäkin enemmän voimaa. Juoksupätkissä hellittiin aerobista ja anakynnystä ja lopussa piipahdettiin myos rajan tuolla puolen.

Kerrassaan mahtavaa, mutta lämmintä. Ensi kerralla riittävästi juomaa ja pyyhe mukaan. Ugh!

Takana onnistunut triathlon-leiri

Toissa viikonloppuna järjestettiin seuran oma triathlonleiri. Kolmipäiväinen leiri sisälsi vaikka mitä: oli kehonhuoltoa, HIGH5-esittelyä (Heikki Eklund), uintitesti ja uintitekniikan analysointi (Antti Kauhanen), Uusimaa juoksee -vetäjä Perttu Uotilan luento ja juoksutreeni, hikinen kahden tunnin interval-spinning (Jyrki Terävuo) ja paljon muuta. Mikä hienointa, seura oli parasta.

Maria tiivisti leiritunnelmat blogissaan.

Iloisia triatleetteja leirin viimeisen treenin jälkeen (kuva Anna-Liisa Autio)

Turun Urheiluliitto - Suomen paras triathlonseura monessakin mielessä

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa loistava Turun Urheiluliiton triathlonjaostolle. Aktiivisia jäseniä on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja kisamenestys oli jopa parempaa kuin kukaan osasi odottaa. Mustakeltaiset juniorit ja miehet putsasivat pöydän lähes kaikissa SM-kisoissa naisten ja ikäsarjalaisten antaessa hyvää taustatukea. Ja ennen kaikkea seuran positiivinen ilme ja yhteishenki herättivät huomiota ulkomaita myöten.
 
Heti kevään SM-duathlonissa liittolaiset osoittivat kovaa kuntoa Roosa-Maria Mattilan voittaessa N23 -sarjan ja Sari Stenholmin ottaessa naisten ja Janina Saarnion N23 -sarjan pronssimitalit. Janina jatkoikin sitten mitalikannassa läpi kauden, ja saavutti kaiken kaikkiaan neljä SM-mitalia eri matkoilta. Lisäksi hän voitti tänä vuonna aloitetun SM-Cupin omassa sarjassaan.

Kesän ensimmäiset SM-kisat kisattiin Hyvinkäällä pikamatkan merkeissä. Siellä urheiluliittolaiset kahmivat peräti kahdeksan mitalia, vaikka osa pitkän matkan menijöistämme jättikin kisan väliin. Erityisesti nuoret mitalistimme ilahduttivat ja jopa yllättivät. Henrik Goesch otti kisassa ensimmäisen aikuisten sarjan mestaruutensa, vaikka olisi voinut kisata vielä nuorissa. Sitä ei voinut pitää yllätyksenä, mutta voiton helppous yllätti kyllä. Antonia Gröndahl voitti N19 -sarjan mestaruuden ja lopulta koko SM-Cupin. Saman teki Jesse Uusiperhe M15 -sarjassa. Myös Harry Suhonen (M23) ja Eveliina Nurmi (N19) pääsivät mitaleille Hyvinkäällä.

 

Pidemmilläkin matkoilla urheiluliittolaiset jatkoivat loistavaa menoaan. Olympiamatkallakin Antonia pysyi kultakannassa ja miehissä ainoastaan seurakaveri Darby Thomas onnistui haastamaan ja voittamaankin Henrikin kauden aikana.

Jos oli Darbyn mestaruus olympiamatkalla pienoinen yllätys, puolimatkan mestaruus Joroisilla oli jo ennalta selvä asia. Muihin suomalaisiin tuli eroa niin paljon, että ei ole epäilystäkään siitä kuka on tällä hetkellä Suomen kovin puolimatkan triathlonisti. Loppukaudesta vedetty täysmatkan debyytti USA:n Wisconsinissa oli myös niin vakuuttava, että todennäköisesti Darby on ensi kaudella myös Suomen kovin täysmatkan triathlonisti. Muutkin turkulaiset vetivät Joroisilla hienosti ja varsinkin liittolaisten hyvä yhteishenki oli ilahduttavaa.

Varsinaiset pääkisat pitkän matkan menijöillämme olivat vasta myöhemmin, kun sekä Tanskan että Ruotsin Ironman-kisat ja vielä pitkän matkan SM-kisatkin kisattiin lähes samaan aikaan elokuussa. Lukuisien itsensä ylittämisten luetteleminen tässä on mahdotonta. Ilkka Utriaisen saavutus on kuitenkin syytä nostaa esille. Ilen pitkä ja määrätietoinen treenaus palkittiin tänä vuonna Kalmarissa, kun hän läpäisi Ironman- karsinnan ja pääsi ensimmäisenä turkulaisena pitkästä aikaa Havaijin kisaan.

 

Eikä Ilen Havaijin reissu ollutkaan mikään turistimatka vaan tuloksena oli varmasti hänen tähänastisen uransa paras ja samalla kovin kisa. Itse olen varma, että Ilen esimerkki kannustaa myös muita liittolaisia ylittämään itsensä ja läpäisemään karsinnat lähivuosina. En yllättyisi, vaikka liittolaiset ottaisivat tavaksi käydä syksyisin Konassa kisaamassa maailman kovimpien triathlonistien kanssa.

 

Darby kisaili tänäkin vuonna hyvällä menestyksellä kansainvälisissä triathlonkisoissa, pääasiassa USA:ssa. Niiden ja Suomen mestaruuksien myötä hänet valittiin jälleen Suomen parhaaksi miestriathlonistiksi. Henrik taas valittiin vuoden parhaaksi junioriksi. SM-menestyksen lisäksi hän pääsi useisiin kansainvälisiin kisoihin edustamaan Suomea. EM-kisoissa hän saavutti ainoana suomalaisena paikan Lontoon MM-kisoihin ja niissäkin kisoissa hän menestyi mainiosti pienistä vastoinkäymisistä huolimatta (36. sija 80:nen osallistujan joukossa).

 

 

Henrik Goesch tahkoo Tarton katuja (kuva Mika Luoto)

 

Aina on seuraava kausi

 

Tämän vuoden loistavan menestyksen myötä on ollut hyvä aloittaa uuden kauden suunnittelu ja harjoittelu sitä varten.

 

Triathlonvalmennuksen haasteena moneen muuhun lajiin verrattuna on se, että suurin osa harjoittelusta ja kilpailustakin tehdään yksinään, valmentajan tavoittamattomissa. Niinpä poikkeuksellisen suuri vastuu kaikesta tekemisestä on urheilijalla itsellään. Jos urheilija ei ole täysin motivoitunut tekemään jotain harjoitusta suunnitellusti, ei kukaan ole yleensä vahtimassa treenin tekemistä. Tällöin treeni voi jäädä jopa tekemättä. Ja päinvastoin, motivaatio voi joskus pursuta korvista asti, jolloin jo harjoituskaudella päästellään kuin MM-kisoissa konsanaan.

 

Ryhmäharjoittelu on tällaisissa tapauksissa mahtava apu ja jopa turvaverkko. Silloin, kun valmentaja ei pysty olemaan urheilijoiden mukana treenilenkeillä tai -leireillä, on tärkeää että treenikavereilta saa rehellistä ja välillä kannustavaakin palautetta tekemisestä. Ilman sitä kulloinkin sopivan harjoitusmäärän ja intensiteetin löytäminen ja ylläpitäminen olisi hankalaa.

 

Turun Urheiluliiton triathlonjaostossa on tällä hetkellä mahtava yhteen puhaltamisen ilmapiiri. On myös valmentajan näkökulmasta helpottavaa tietää, että vaikka itse ei läheskään aina ole paikalla treeneissä, homma toimii taatusti kokeneempien esimerkin avustuksella mallikkaasti ja tulokset tulevat ensi vuonna paranemaan entisestään. Huolimatta hyvästä yhteistreenimallista, tänä talvena onkin tarkoitus lisätä panostusta myös valmennukseen. Erityisesti nuorten henkilökohtaisen ohjaamisen lisääminen on tavoitteena. Samalla pyrimme saamaan uusia nuoria lajin pariin, jotta menestystä on jatkossakin mahdollista saavuttaa.

 

Toinen asia, mitä valmennuksessa koetamme kehittää, on lisätä eritasoisia treenejä urheilijoillemme. Harrastajamäärien lisääntyessä myös tasoerot kasvavat. Siksi olisi tärkeää, että eri taustalta tuleville jäsenille olisi riittävästi oman tasoista toimintaa tarjolla. Ryhmäharjoittelu on kuitenkin triathlonharjoittelussakin suola ja pippuri!

 

Kauden tiivisti ja tulevaan kauteen meitä ohjasi Mika Luoto.

Heikki Nummelin jaoston uudeksi puheenjohtajaksi

Triathlonjaoston puheenjohtajan nuijaa heiluttaa jatkossa Heikki Nummelin. Virallisesti toimikausi alkaa vuodenvaihteessa, mutta ”Hesu” on kovassa vauhdissa jo siirtymäkaudella. Innostusta ja ideoita siis varmasti riittää. Myöskään urheilun suhteen häntä ei voi sohvaperunaksi kutsua, vaan monipuolinen harrastaminen on aktiivisen liikkujan mieleen. Uusi puheenjohtaja vastaili muutamiin kysymyksiin ja avasi samalla hiukan omaa urheilutaustaansa, treeniarkeaan sekä summasi tulevaisuuden tavoitteitaan.



Joroisissa 2013 ja ensimmäinen puolimatkan kisa takana. 
Kolmas sija omassa ikäluokassa oli iloinen yllätys.

Kerro liikuntataustastasi

Olen ollut pikkupojasta asti vilkas ja reipas mutta en urheilija. Kuulun siihen ikäpolveen, missä leikittiin urheilua ja leikit olivat tekemistä sekä liikkumista. Muistan toki että pääsin alakoulun viestijoukkueeseen 6x60m juoksussa ja kolmas sija palkittiin lusikalla.

Partiossa olen ollut koko ikäni ja siellä suunnistus, partiotaitokisat ja retkeilyyn liittyvät  kilpailut ovat olleet oleellinen osa toimintaa. Peruskunto on siis rakennettu perinteisin keinoin.

Liikunnan sekakäyttäjänä kävin myös muutaman pikkutriathlonin 90-luvulla osittain siksi, että olin töissä Tunturin kuntovälineryhmän johdossa ja sidoksissa liikunnan ammattilaisiin. Innostuin lajista ja sen innoittamana järjestin kesälomalla ajankulukseni “Sola-triathlon” kisat kyläläisille ja lomalaisille. Kisoja järjestettiin noin seitsemänä kesänä ja niistä viestittiin ahkerasti paikallisissa lehdissä ja radiossa.

Ensimmäisen maratonin juoksin Tukholmassa vuonna 2001 ja siitä lähtien noin yhden vuodessa.

Mikä lajissa viehättää?

Oma uskomukseni hyvinvoinnista ja liikunnasta liittyy monipuolisuuteen. Olen levoton sielu ja innostun herkästi. Toisaalta kestävyyslajit tuovat sopivaa yksinoloa ja rauhallisuutta vilkkaaseen mieleen ja työarkeen.

Triathlonissa monipuolisuus on sopivasti sisäänrakennettu. Olen aikaisemmin lenkkeillyt, pääasiassa yksin ja välillä kaivannut kavereita. Oikeastaan lenkkiseuran kaipuu oli yksi syy seuraan liittymiseen noin vuosi sitten. Olen ollut tosi mielissäni ja onnellinen teistä. Harrastuksen aloittaminen on tuonut sopivasti yhteisöllisyyttä ja tavoitteellisuutta.

Uinti on ollut melko vieras laji ja pyöräily on ollut tapa siirtyä paikasta toiseen. Ensimmäisen maantiepyöräni hankin tänä vuonna.

Millainen on perinteinen treeniviikkosi?

Viime viikko on ollut kärsimystä (Heikki Vastaili kysymyksiin marraskuun puolivälissä). Nuha ja yskä ovat pitäneet minut poissa liikunnasta yli viikon. Pidän itsehillintää hyvänä saavutuksena ja merkkinä jonkinlaisesta viisaudesta. Treeniviikkoni on tyypillisesti spontaani, varsin sekava ja monipuolinen. Seuraan liittymisen jälkeen lajeistani ovat vähentyneet astangajooga, bodypump, bodycombat ja kahvakuula mutta uinti, pyöräily ja kuntopiirit ovat lisääntyneet. Juokseminen on ollut samalla tasolla useita vuosia eli pari kertaa viikossa tunnin lenkki ja yksi pidempi.

Yleensä vapaapäiviä tai hyvin kevyitä liikuntapäiviä on 1-2 viikossa mutta muuten viikot täyttyvät yllämainituista lajeista.

Millaiset ovat tavoitteesi triathlonin/jaoston puheenjohtajuuden suhteen?

Visioni on voittaa triathlonissa satavuotiaiden mestaruus. Tätä tukemaan olen myös perustanut omat sivut www.triathlon100.fi mutta sen sisältö on vielä ideoinnin asteella. Tällä hetkellä sivuilta on suora yhteys oman firmani sivuille. Yksi tavoitteeni on saada näistä sivuista sellainen, mikä linkittää sekä työn että harrastuksen toisiinsa sopivalla tavalla.

Urheilulliset tavoitteeni ovat vasta hahmottumassa. Aloitin triathlonin parissa oikeasti vasta noin vuosi sitten liittyessäni seuraan ja vasta nyt alan pästä hieman jyvälle lajista. Nautin siis yhä uuden oppimisesta ja pienestä epävarmuuden tilasta.

Viime kesän Kiskotriathlon oli ensimmäin “oikea” kisani eli ensimmäinen kisa maantiepyörällä ja märkäpuvulla. Kiskossa olen ollut aikaisemminkin mutta työn puolesta. Kisojen yhteistyökumppani PUNTA oli työpaikkani yli kolmen vuoden ajan. 

  Kisko Triathlon vuonna 2009 ja oma pukukaappi vaihtoalueella.

                                                   
Tämän vuoden päätapahtumani oli Joroinen, mikä meni todella hienosti. Tavoitteeni oli 5:45 mutta alitin jopa oman haamurajani 5:30 ja sillä pääsin SM-kolmoseksi. Hieno juttu ja kannustaa jatkamaan harrastusta.

Ensi kesänä osallistun IronMan-kisaan Köpiksessä ja tavoitteena on päästä ehjänä maaliin.

Puheenjohtajan hommassa tavoitteita on kolme:

1. Pitää sopivasti rento ote ettei mukavasta harrastuksesta tule rasite itselle eikä muille.

2. Haluan omalta osaltani kannustaa ja ylläpitää sitä tekemisen meininkiä ja omatoimisuutta, mikä on tällä hetkellä vahva.

3. Haluan oppia ymmärtämään millaista toiminnan pitää olla jotta se motivoi sekä huippuja, että tulokkaita.

Terveiset jaostolaisille

Olen kiitollinen siitä että saan olla mukana näin fiksujen ihmisten kanssa harrastamassa hienoa lajia.

Kuvat: Heikki Nummelinin oma kuva-arkisto

Messevät onnittelut Darbylle ja Henrikille

Mahtiseuralla (me) mahtimenestystä viime vuonna. Tarkempi selostus kuluneesta vuodesta ilmestyy myöhemmin, mutta väliaikatietona Suomen Triathlonliiton kuulumisia viikonlopulta.

Vuoden triatleetiksi valittiin Kaisa Lehtonen (Vantaa Triathlon). Turun Urheiluliiton lippu on korkealla nimittäin vuoden miesurheilijaksi valittiin Darby ja vuoden nuoreksi urheilijaksi valittiin Goeschin Henrik.

Yy, kaa, koo, nyt!

Turun Urheiluliiton triathlonjaoston blogin lähtölaukaus on nyt ammuttu ja toivottavasti saadaan jatkossa kokea sivuston parissa lukuisia triahlonelämyksiä. Meitä on mukana monenlaista ja monentasoista harrastajaa, joten kaikille on varmasti kertynyt kokemuksia niin treeneistä kuin kisareissuiltakin. Jokaisella jaostolaisella on mahdollisuus jakaa näitä ajatuksiaa myös muille. Kirjoitushaluja ei siis kannata suotta piilotella, vaan rohkeasti ottaa kirjoitusvälineet – tai näppäimistö – esiin ja tuoda juttunsa julki. Innokkaita kirjoittajia toivottavasti piisaa ja saadaan lukemista niin talvisista treenitunnelmista kuin kesäisiltä kisamatkoiltakin. Lisäksi blogissa on tarkoitus tehdä tutuksi jaostomme jäseniä ja raportoida ajankohtaisesta toiminnasta.

Tervetuloa kaikki mukaan!

Maria ryhtyi kalaksi

Lue tuoreet Maria Kasurisen kuulumiset täältä.