Kymmenen päivää maantiepyörätreeniä jaloissa ja fiilis on mitä parhain. Saavuttiin Lanzarotelle viime viikon maanantaina. Saari on meille tuttu treenipaikkana, sillä viime vuoden tammikuussa oltiin leirillä täällä Costa Tequisessa ja myöhemmin toukokuussa Ironman-kisassa.
Saari on karu ja kelit vaihtelevia. Meillä on ollut hyvä tuuri, sillä ollaan nautittu +25-28 asteen lämpötilasta lähes joka päivä, eikä vettä ole satanut kertaakaan. Täällä tuulee aina vähintäänkin melko paljon, useimmin paljon. Voimatreeniä ei siis ole pyörällä erikseen tarvinnut tehdä.
Meidän hotellin vieressä on kaksi hyvää uimahallia, joten olemme voineet tehdä joka toinen päivä hyvän uintitreenin altaassa. Sunnuntaina poljettiin saaren ympäri, 170km lenkki. Valittiin reitti siten, että kaikki tiukimmat nousut sopivat reitin varteen. Välillä sai nauttia alamäestä 60-70km/h vauhdilla, toisinaan sai kunnon alamäet polkea saadakseen vauhtia edes 30km/h. Tuuli oli melkoisen kova. Lanzarotella on helppo ajaa, sillä liikenteessä paikalliset autokuskit kunnioittavat pyöräilijöitä. Tiet ovat paikoin vähän huonossa kunnossa, mutta maasto sopii pyöräilyyn mainiosti.
Päällimmäinen ajatus sunnuntain pitkän lenkin jälkeen oli, että juostiinko me tämän lenkin päälle vielä maraton täällä viime vuonna. Kyllä reisissä tuntui, että jokunen nousu oli tullut ajettua. Meidän hotellihuonenaapurit parkkeerasi just autoa pihalle, kun me oltiin lähdössä vielä hölkälle pyöräilyn päätteeksi. Oltiin tavattu heidät just 40kilometriä aikaisemmin Mirador del Rion näköalapaikalla. Ukko katsoi tennispallonkokoisilla silmillä meitä ja pyöritti päätä ja hymähteli vähän säälivän oloisesti. Ilme kertoi kaiken. "Ei hitsi mitä vatipäitä!". Ei viitsitty kertoo, miten pitkä treeni meillä oikeesti oli alla.
Perusarjesta irtautuminen on parasta. Kun treenaa puoliammattimaisesti, menee töiden jälkeen lähes kaikki vapaa-aika harjoitteluun. Lomastahan tämä on mennyt, kun ei ole tarvinnut siivota, pedata sänkyä eikä varsinkaan laittaa ruokaa. Urheiluvaatteita on pari kertaa käsipyykätty, mutta muuten on voitu ottaa aika rennosti treenien jälkeen.
Ekalla viikolla treenitunteja tuli 31. Ollaan palauduttu kuitenkin paremmin kuin koti-oloissa kiitos 10-11 tunnin yöunien. Päikkärit vielä päälle. Palautteluun ollaan hyödynnetty hotellin uima-allasta, jonka vesi on muuten melkein yhtä kylmää kuin Impparin kylmä-altaassa. Naapurihotellissa on myös Spa, jossa saa nauttia porealtaasta, erilaisista saunoista ja kylmä/kuuma-altaasta.
Triathlonisteja saarella on paljon, joten yksin ei tarvitse polkea. Saarella järjestetään paljon erilaisia uintia, pyöräilyä tai juoksua koskevia leirejä. Triathlonkeskus La Santa on saaren toisella puolen, joka vaikuttaa oikealta triathlonistien harjoittelumekalta. Kisoja täällä järjestetään myös paljon. Meidän harjoitusleiri saa loppuhuipennuksen lauantaina kun päästään avaamaan triathlonkisakausi tänä vuonna Costa Tequise triathlon 122 (International Triathlon Lanzarote). Hirmuinen nimihirviö. Toistaiseksi nettisivujen informaatiosivusto on yksinkertaisempi :D
Ehkä meille ylihuomenna selviää vähän tarkemmin kisaspeksit. Espanjalainen mentaliteetti on ihanaa. Kisa-aamunakin voidaan vielä vaikka vaihtaa kisareittiä... Toivottavasti kisapäivä ei muutu:) treeniä meillä on sen verran jaloissa viimeiseltä 1,5 viikolta, että nyt otetaan pari päivää kevyemmin ja totutellaan meressä uintiin. Uinti järjestetään sellaisessa surffareiden suosimassa poukamassa, joten se tulee olemaan haasteellinen. Pyöräilyreitillä on ihan mukava kipuaminen melkoiselle kukkulalle... saaren korkeimmalle kohdalle, mutta juoksu järjestetään rannassa melko tasaisella reitillä. Kunnon vääntöä siis luvassa! :)
Viikon päästä palataan takaisin ja toivottavasti saadaan tämä ihana lämpö sulattamaan takatalven lumet pois. Tsemppiä treeneihin ja nähdään!
-Maria&Tatu
