Triathlonkuntoilu onnistuu raskaanakin

Raskausviikko 22 ja vielä kulkee: pääsiäisen pyörälenkki Paimioon.

Aloitin triathlonharrastukseni noin vuosi sitten, ja osallistuin ensimmäiselle puolimatkalle sekä lyhyempiin kilpailuihin kokeilunomaisesti viime kesänä. Hurahdin lajiin täysin, ja tämän kesän piti kulua pitkälti treenaten ja kilpaillen. Suunnitelmani kuitenkin kokivat täyskäännöksen viime jouluna, kun sain ilokseni tietää olevani raskaana.  Uutinen perheenlisäyksestä oli odotettu, mutta samalla ajatus äitiydestä aiheutti hämmennystä ja kysymyksiä myös oman kropan sopeutumisesta tulevaan muutokseen.

Ensimmäinen neuvolakäynti sujui jännittyneissä tunnelmissa, sillä kyseessä oli ensimmäinen raskauteni ja olin koko odotusajan kulusta enemmän tai vähemmän ulalla. Myös kysymys omasta harjoittelusta askarrutti: olin juuri päässyt hyvään tahtiin triathlontreenin suhteen eikä oma pää oikein antanut periksi tahdin himmailuun, vaikka harrastus pohjautuukin täysin kuntoilufiilikseen. Onneksi sain kuulla helpottavia uutisia: voin jatkaa treeniä normaalisti aina siihen asti, kun hyvältä tuntuu. Triathlonin lajit ovat itse asiassa melko ihanteellisia myös raskaana olevan harjoitteluun, sillä etenkin pyöräilyä ja uintia suositellaan muutoinkin harjoittelumuodoksi odottaville äideille (tosin pyöräilysuositus taitaa kohdistua muuhun kuin maantiepyörällä ajoon). Juoksukin on mukana neuvolassa jaettavissa liikuntasuosituksissa, mutta valitettavan monella on se omien kuulopuheiden mukaan alkanut tuntua ikävältä raskausviikkojen edetessä. Lisäksi kuulin muutamilta tuttavilta varoitteluja siitä, miten urheilu ja raskausaika ovat lähes mahdoton yhdistelmä ja ennemmin tai myöhemmin on pakko jättää harjoittelua vähemmälle tai lopettaa se kokonaan.

Päätin kuitenkin useista varoituksista huolimatta ja muiden triathlonistien rohkaisemana itsepintaisesti kuunnella omaa kehoani, joka on tähän mennessä suhtautunut raskauteen yllättävän sopeutuvasti. Ilokseni sain huomata, että pystyin treenaamaan kaikkia triathlonlajeja lähes kuten ennenkin. Toki tehoja on pitänyt vähentää raskausviikkojen edetessä ja sykkeen kohotessa, ja harjoitusmääriä hieman pienentää, mutta kaiken kaikkiaan kevät on kulunut hyvinkin sujuvasti, vaikka raskaus on edennyt jo yli puolen välin. Pystyn edelleen tekemään harjoituksia pk-tasolla lähes normaalisti, ja maantiepyörälläkin ajo onnistuu maltillisilla vauhdeilla. Treenien tuntimäärä viikossa liikkuu nyt raskausviikkojen ollessa reilusti yli 20:n edelleen 7:n paikkeilla, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tosin olen hyvin tietoinen siitä, että stoppi saattaa tulla vastaan päivänä minä hyvänsä. Positiivista tässä kaikessa on kuitenkin se, että olen alkanut nauttia treeneistä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, varsinkin kun kisapaineet ovat tämän kesän osalta poissa. Ensi kesänä mieli halajaa kuitenkin jälleen starttiviivalle, mutta sitä ennen loppukesästä lienee edessä toisenlainen ”maraton”.

Oikein hyvää kesää koko triathlonporukalle, ja kiitos loistavasta treeniseurasta!

-Marianne P

Triathlonistien toisenlainen pääsiäinen

Ilmojen haltijat olivat anteliaalla tuulella ja loihtivat pääsiäiseksi kevään upeimmat ulkoilukelit. Moni saikin toteutettua tehokkaan 5-päiväisen treenijakson jaoston yhteistreeneissä. Ohessa lyhyt kimara mitä kaikkea pitkän viikonlopun aikana tapahtuikaan. Urheilun tiimoilta siis.

Pääsiäisen treenit pyörähtivät käyntiin torstaina Kupittaan velodromilla vaihto- ja yhdistelmätreenillä. Tasainen suhina kävi kun toistakymmentä urheilijaa kiersi rataa välillä pyörällä ja välillä juosten. Mainio harjoitus harjoitella nopeita vaihtoja ja toteuttaa jalat pyöräilyn jälkeiseen juoksuun.

Perjantaiaamulla treenit jatkuivat aerobisen kynnyksen juoksutestillä. Vähän harvalukuisempi osallistujajoukko kiersi "Skanssin kierrosta" 15 km ja puolimaratonin verran. Lienikö aamu-unisuutta vai mitä, mutta iltapäivän yhteisellä pyörälenkillä osallistujia oli reilusti enemmän. Kakskerran kierroksella tuli varmistettua, että järven jäät ovat sulaneet ja nyt vain odotellaan vesien lämpeämistä.

Lauantaiaamu alkoi uintitreenillä Impivaarassa. Nelisataset olivat aamun teema, ja niitä kauhottiin viidestä kymmeneen kertaan kunnosta riippuen. Pienen tankkaustauon jälkeen päivän päätreeni tehtiin pyörällä Hirvensalon maisemissa. Tunnin verran vuorovetoa Pikisaaren lenkillä. Toijaistenmäki piti huolen, että syke nousi kerran kierroksessa muutenkin kuin omalla vetovuorolla. Samalla reitillä muuten ajetaan Simo Klimscheffskij´n muistoajo ensi lauantaina, TS kortteliajojen aattona.

Sunnuntai valkeni myös kirkkaana ja vuorossa oli pitkä pyörälenkki. Lähes kymmenpäinen joukko kierteli Varsinais-Suomen teitä 3-5 tunnin ajan. Illalla palauttavaa uintia Markuksen ohjauksessa.

Maanantaina oli vuorossa legendaarinen yhdistelmäharjoitus - pitkä pyöräily maustettuna porrasjuoksutreenillä Paimion hyppyrimäessä. Huipulta oli upeat maisemat ja sykekin nousi kiitettävästi. Puolen tunnin kapuamisen jälkeen loppuverryttelyksi vielä 2-3 tuntia pyöräilyä. Hieno päätös pääsiäiselle, jonka varmasti kaikki 19 mukana ollutta allekirjoittavat.

  

Osallistumisaktiivisuus pääsiäisen treeneissä oli korkea ja fiilis mainio. Osa taisi osallistua lähes jokaiseen treeniin ja osa ilahdutti läsnäolollaan yhdessä tai kahdessa treenissä. Hienoa oli huomata, että treeneihin osallistui "vakioporukan" lisäksi monia uudempia jäseniä, jaoston junioreja sekä kokeneita konkareita. Olipa mukana myös pari vierailevaa kasvoa Helsingistä. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää toinen toistamme tsempaten. Kaikki vain rohkeasti mukaan yhteistreeneihin! 
 
Käykäähän muuten lukemassa myös seuramme triatleettien omista blogeista heidän keväisiä treenikuulumisia ja kesän kisasuunnitelmia. Linkit löytyvät oikeasta sivupalkista. Jos joku muukin pitää blogia ja haluaisi jakaa sen seurakavereidensa kanssa, niin laittakaahan viestiä minulle, niin lisään listaan.

- Sari

Kuvakimaran teille tarjosivat Pia, Kimmo, Sari ja Pekka.

Kanarian saaret, lomailijoiden ykköskohde : )

Emme todellakaan olleet menossa lomalle ja se tuli selväksi jo heti alussa. Tietysti tämä oli lomaa töistä, ainakin useimmilla, mutta fyysistä lepoa ei tultu hakemaan.

Ensikertalaisena en tiennyt millaista vauhtia tulemme pitämään, mutta kun ilman ennakko-odotuksia lähtee mukaan niin kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltukin. Luodon Mika oli tehnyt harjoitusohjelman, jota Ilkkaa ja Karria lukuunottamatta sovelsimme oman kunnon mukaan. Itse menin muiden perässä sen enempää ajattelematta : )

Aamuisin nousimme Sepon kanssa samaan aikaan tekemään toimistötöitä ja pian tulivat muut aamupalalle. Viimeisenä tehonukkujana saapui Ilkka ja kertoi mitä tehdään. Tyypillisesti monen tunnin pyörälenkki ylämäkeen vuorelle ja hurjaa vauhtia alas. Taukoja ei juuri pidetty, paitsi nopeimmat. Geelit ja urheilujuomat ovat sitä varten että niitä käytetään ja paikalliset kahvipaikat on tarkoitettu ihan toisille. Itse uhmasin harjoitusrakennetta ottamalla valokuvia huikeista maisemista. Pyöräilyn jälkeen kovakuntoiset lähtivät vielä tekemään väkevää juoksutreeniä ja me tavalliset tyydyimme lyhyeen verraan paikallisessa puistossa..

Asuimme yhteismajoituksessa, paitsi Pekka, Sari ja pikku-Dee. Hyvä systeemi ja sopu säilyi ihan ennakoidulla tavalla, siis mainiosti. Oli myös erityisen ilahduttavaa että meistä kaikki osallistuivat taloustöihin. Taas yksi osoitus fiksusta porukasta. Kaisalle tosin pitää antaa erityinen kunniamaininta talouden hoidosta ja myös mainiosta illallisesta keskellä viikkoa. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja sitä oli riittävästi.

Ihmettelen leirin jälkeen erityisesti kolmea asiaa:
1. Miten upeita pyöräilymaastoja onkaan saarella
2. Miten hienosti liikenteessä arvostetaan pyöräilijää
3. Miten paljon ruokaa uppoaa tuollaiseen huippuluokan triathlonistiin

Minulle reissu oli elämys, kiitos
Hesu

Ps. Ilkan versio leirin kulusta on luettavissa hänen blogistaan.

Kuvat: Heikki Nummelin

Darby Thomas kovin tavoittein kohti kesää

Seuramme ammattitriathlonisti Darby Thomas avaa kisakautensa nyt viikonloppuna Etelä-Afrikassa Ironman South Africa -kisassa. Darby vastaili muutamaan triathlontaustaansa koskevaan kysymykseen ja kertoi samalla harjoittelustaan ja tulevan kauden tavoitteistaan.

Millainen on urheilutaustasi; kuinka päädyit triathlonin pariin ja lopulta ammattilaiseksi asti? 

Olin nuorena pyöräilijä ja tein hyviä tuloksia. Kun olin 18-vuotias, sain paikan USA:n alle 23-vuotiaitten maajoukkueesta.  Seuraavat neljä vuotta asuin kaudet Belgiassa ja tein kansainvälisen tason kisoja Euroopassa.  Ollessani 22-vuotias päätin pysäyttää urani, mennä takaisin kouluun ja elää ”normaalia elämää”.  

Muutin Suomeen vuonna 2005, koska tyttöystäväni (nykyisin vaimoni) oli koulussa Turussa ja löysin itse opiskelupaikan sieltä. Pian löysin TuUL triathlonryhmän, koska halusin aloittaa aktiivisen harrastuksen ja löytää uusia kavereita.  Ensimmäisellä kaudella olin SM-puolimatkalla toinen ja kiinnostus lisääntyi. Kokeilin kansainvälistä 70.3 kisaa Belgiassa ja olin koukussa.  Kaikki meni nopeasti eteenpäin; kaksi lasta sekä talon rakennusprojekti ja piti päättää, kuinka pitkään halusin jatkaa triathlonia. Päätin, että on pakko näyttää, mikä minun todellinen potentiaalini on. Nyt viimeiset reilut kaksi vuotta olen tehnyt täyspäivästä harjoitus- ja kilpailuohjelmaa. Löysin ehkä maailman parhaan valmentajan, Jesse Kropelnickin, Yhdysvalloista, ja tuloksia on tullut hyvin.

Tärkeimmät kisamenestyksesi? 

Viisi SM-kultaa,  viimeiset kaksi vuotta ovat menneet mukavasti.  Ensimmäinen täysmatka Ironman Wisconsin, sijoitus 7. sekä Ironman 70.3 Antwerp, sijoitus 4.   

Miten tällä hetkellä harjoittelet? Onko ohjelmassasi paljon esimerkiksi leirejä? 

Tällä hetkellä harjoittelen noin 30 tuntia viikossa.  Useimmiten harjoittelen kotona Salossa, mutta kerran vuodessa menen kolmen viikon harjoitusleirille Floridaan. Floridan leirillä teemme 35 tuntia viikossa eli siis aika paljon kovemmin. Harjoitustasapaino on todella tärkeää, kun tulee niin paljon tunteja ja valmentajani ymmärtää tätä konseptia todella hyvin. Jos  olen sairaana tai kipeä, kaikki kovat harjoitukset jätetään heti pois. Koska valmentajani pitää harjoitukset hyvin tasapainossa, tulee hyvin harvoin ongelmia.  

Miten Suomen olosuhteet sopivat mielestäsi harjoitteluun? 

Talvea lukuun ottamatta Suomi on hyvä paikka triathlonharjoittelulle.  Ei ole liian kuuma, teiden kunto on tosi hyvä, juoksupaikkoja – esimerkiksi metsässä – on paljon.  Tietenkään talvi ei ole täydellinen mutta jos pää kestää koko talven, varmasti sitä voi kestää kovatkin kilpailut! :)

Millaisia ovat kevään ja kesän tavoitteet ja suunnitelmat? Entä mahdollisesti pidemmällä tähtäimellä? 

Päätavoitteena on  ammattilaispaikka Havajin Ironman MM- kilpailussa, mutta on iso homma saada tarpeeksi pisteitä. Parin viikon päästä aloitan kauden Etelä-Afrikassa Ironman South Africa- kisassa.  Toki tämä on minun ensimmäinen tavoitteeni tällä hetkellä, sillä pitää mennä hakemaan MM-pisteet, jos haluan päästä Havaijille. Viisi viikkoa Etelä-Afrikan jälkeen on toinen Ironman kisa eli IM Lanzarote. Molempiin kisoihin tavoitteet ovat korkeat.  Etelä-Afrikassa voi olla korkeampi taso ja kovempi työ saada voitto, mutta uskon, että kaikki on mahdollista tällä hetkellä. Floridan leirin jälkeen kuntoni on noussut todella hyvin ja olen nyt hyvin palautunut.

Darbyn kotisivuja voi lukea osoitteessa: http://www.triathlete.darbythomas.com