Ensikertalaisena en tiennyt millaista vauhtia tulemme pitämään, mutta kun ilman ennakko-odotuksia lähtee mukaan niin kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltukin. Luodon Mika oli tehnyt harjoitusohjelman, jota Ilkkaa ja Karria lukuunottamatta sovelsimme oman kunnon mukaan. Itse menin muiden perässä sen enempää ajattelematta : )
Aamuisin nousimme Sepon kanssa samaan aikaan tekemään toimistötöitä ja pian tulivat muut aamupalalle. Viimeisenä tehonukkujana saapui Ilkka ja kertoi mitä tehdään. Tyypillisesti monen tunnin pyörälenkki ylämäkeen vuorelle ja hurjaa vauhtia alas. Taukoja ei juuri pidetty, paitsi nopeimmat. Geelit ja urheilujuomat ovat sitä varten että niitä käytetään ja paikalliset kahvipaikat on tarkoitettu ihan toisille. Itse uhmasin harjoitusrakennetta ottamalla valokuvia huikeista maisemista. Pyöräilyn jälkeen kovakuntoiset lähtivät vielä tekemään väkevää juoksutreeniä ja me tavalliset tyydyimme lyhyeen verraan paikallisessa puistossa..
Asuimme yhteismajoituksessa, paitsi Pekka, Sari ja pikku-Dee. Hyvä systeemi ja sopu säilyi ihan ennakoidulla tavalla, siis mainiosti. Oli myös erityisen ilahduttavaa että meistä kaikki osallistuivat taloustöihin. Taas yksi osoitus fiksusta porukasta. Kaisalle tosin pitää antaa erityinen kunniamaininta talouden hoidosta ja myös mainiosta illallisesta keskellä viikkoa. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja sitä oli riittävästi.
Ihmettelen leirin jälkeen erityisesti kolmea asiaa:
1. Miten upeita pyöräilymaastoja onkaan saarella
2. Miten hienosti liikenteessä arvostetaan pyöräilijää
3. Miten paljon ruokaa uppoaa tuollaiseen huippuluokan triathlonistiin
Minulle reissu oli elämys, kiitos
Hesu
Ps. Ilkan versio leirin kulusta on luettavissa hänen blogistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti