Uusia kasvoja treeniporukassa

Jaoston toimintaan ilmestyy vauhdilla uusia kasvoja, eikä kaikkia enää tahdo tunnistaa nimeltä. Tarja Siivonen löysi triathlonharrastuksen pariin jälkikasvunsa ansiosta ja Turun Urheiluliiton toimintaan hän tuli mukaan keväällä 2013 etsiskeltyään netistä apua lajin aloittamiseen. Uusi laji onkin haasteista huolimatta tuonut kaivattua vaihtelua treenaamiseen. 

Tarjan liikuntataustaa voi sanoa hyvinkin monipuoliseksi.  Nuoruusvuodet kuluivat hevosharrastuksen parissa, lähinnä valmennuspuolella. Raviharrastus ja hevosten valmentaminen vei vapaa-ajan. Ravistartteja hän laskee kertyneen yli 300. Myöhemmin, kolmenkympin korvilla, hän kokeili vakiotansseja. Laji oli hankala, koska vaati vakioparin. Lasten koripalloharrastuksen myötä, tai pikemminkin heidän lopetettuaan, Tarja päätyi pelaamaan itsekin kyseistä palloilulajia. Koripallo on säilynyt edelleen mukana viikon treenikalenterissa.

Alun perin pelikuntoa parantaakseen Tarja kertoo lähteneensä mukaan juoksukouluun muutama vuosi sitten. Yhteistreenit veivät hänet tällöin mennessään. Parin vuoden juoksuharrastuksen jälkeen juokseminen kuitenkin keskeytyi puoleksi vuodeksi jalkavamman vuoksi. Harmitus oli valtava, sillä juoksukunto oli juuri saatu nousuun ja nyt laji kiellettiin. Epäonneaan harmittelevan Tarjan onneksi omat lapset veivät hänet triathlonkisoihin Vehmaalle, jossa kipinä lajiin syttyi.

– Uiminen ja pyöräily ovat aivan loistavia urheilumuotoja, joita voi treenata, vaikka juokseminen olisikin kiellettyä”, hän kertoo.

Luonnollisestikaan uuden harrastuksen aloittaminen ei ole koskaan aivan kivutonta. Tarjalla, niin kuin monella muullakin, varsinkin uinti on tuonut omat haasteensa.

– Vapaauinnin opettelun aloitin mummorintauinnin pohjalta. Edes jonkinlaisen uintitekniikan opetteleminen on ollut työlästä, puhumattakaan siitä, että siihen saisi vähän vauhtia. Pyöräilyssä tunne oli melkein päinvastainen, mutta sen selittää vanhan retkipyörän vaihtuminen maantiepyörään.”,  hän muistelee.

Kahden uuden lajin aloittaminen arvelutti Tarjaa aluksi, mutta juuri vaihtelevuus viehättää. Myös paikat pysyvät paremmin terveenä, kun lajeja on monta.

– Vaihtelu tekee hyvää myös päälle”, hän lisää.

Yksin treenaamisessa hän kokee hiukan puurtamisen makua, joten yhteistreenit ovat olleet oikein tervetulleita. Yhteistreeneissä tosin tahtoo välillä unohtua, ettei muiden kehitystä ja treenimääriä pitäisi koskaan vertailla omiinsa. Vaikka uusi laji onkin vienyt mukanaan, matkassa ovat pysyneet koripallon lisäksi myös kuntorastit, joilla voi tehokkaasti korvata yhden viikon juoksutreeneistä.

Ensi kesän tavoitteittakin on Tarja jo hiukan miettinyt. Ajatuksena on osallistua mahdollisesti muutamaan sprinttikisaan ja parille perusmatkalle. Jatkossa kalenteriin on tarkoitus mahduttaa sen verran kisoja, että into treenaamisen säilyy. Pitkän tähtäimen päätavoitteiksi hän kuitenkin summaa kunnon  ylläpitämisen ja painonhallinnan.

Yhteistreeneissä harjoitteluu sujuu kuin huomaamatta.

Röret Runt

Osallistuimme loppiaisviikonlopun iloksi Marian, Ilkan, Mikan ja Tatun kanssa Röret Runt 300 ajoon, joka on pienimuotoinen kuntotapahtuma Uudenkaupungin Vahterusringin kuntoputkessa. Järjestelyistä vastaa Turun Urheiluliiton harrastepyöräilijät. Tilan rajallisuuden vuoksi mukaan pääsee vain 30 osallistujaa per päivä, toinen lähtö oli perjantaina ja toinen lauantaina.

Tapahtuman ajatuksena on yksinkertaisesti ajaa 300 km tai niin pitkään kuin ehtii ja jaksaa 13 tunnissa kiertäen 1.04 km mittaista kuntoputkea. ”Ihan hullua” ajattelin, kun ensin kuulin tapahtumasta, mutta lähdin kuitenkin uteliaisuudesta mukaan. Tapahtumassa on erittäin tarkat turvaohjeet ja ohjeiden noudattamista valvotaan tarkasti. Syytä onkin, sillä virheisiin ja vahinkoihin ei ole varaa. Kuntoputken leveys on vain 4 metriä ja kierroksella on monta tiukkaa kaarretta, pienikin virhe tai kosketus johtaisi kohtaamiseen betoniseinän kanssa. Tästä pääsee katsomaan miltä meno putkessa näyttää.

Näistä lähtökohdista lähdimme noviiseina Marian kanssa mukaan. Ensimmäisillä kierroksilla kädet olivat ahkerasti jarrukahvoilla ja matelimme kävelyvauhtia pari jyrkkää mutkaa. Tunnin ajon jälkeen ajotuntuma alkoi löytyä ja reitti tulla tutuksi, jonka jälkeen uskalsimme vähitellen lisätä vauhtia kaarteissa ja jarruja tarvittiin enää vain parissa kohtaa. Vaikka etukäteen olin epäillyt homman mielekkyyttä, niin pian huomasimme kilometrien kertyvän ajomittariin kuin huomaamatta vaihtaessamme vetovuoroja 10 kierroksen jälkeen ja melko pian ensimmäiset 60 km oli jo ajettu. Oli ensimmäisen tauon paikka. Järjestäjät olivat hoitaneet hienosti ruokahuollon ja osallistujille oli tarjolla lihakeittoa, sämpylöitä, energiapatukoita, urheilujuomaa yms. Tauolla olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta into oli kova päästä takaisin baanalle. Matka taittui leppoisasti ja vaikka joka kierroksella onkin nousua yli 10 metriä ja kiihdytyksiä tulee runsaasti joka mutkan jälkeen, vauhti pysyi hyvänä ja olo virkeänä. Nostimme pikkuhiljaa tavoitetta 180 km jälkeen 240 kilometriin ja lopulta päädyimme tasalukemaan 250 km. Ajoaikaa kului hieman yli 10 tuntia ja keskivauhti oli 25km/h. Kerrassaan mahtava päivä!

Mika, Ilkka ja Tatu ovat kokeneita putkessa ajajia ja se tietysti näkyi heidän otteissaan ja vauhdissaan. Välillä taisi pientä kisailuakin olla, vaikka kuntotapahtumasta olikin kyse. Miesten saldoksi kertyi pyöreät 300 km ja pari kilometriä juoksua kaiken päälle.

Röret Runt järjestetään vuosittain, mutta jos kiinnostuit ajatuksesta käydä kokeilemassa miltä tuntuu ajaa maantiepyörällä keskellä talvea, niin Ugin Vahterusringillä se onnistuu melkein joka päivä.