Triathlonia koko perheen voimin

Kuva Vilma Alanen

Urheilullisen Alasen perheen arki täyttyy treeneistä ja hikipyykistä, kun triathlonia harrastaa kolme perheenjäsentä. Erja innostui aikanaan Harriin tutustumisen myötä kestävyysurheilusta ja perheen tytär Veera lähti harrastukseen mukaan viime syksynä. Treeniseuraa löytyy siis tarvittaessa kotoa, mutta yhteistreeneistä löytyy hyvää apua ja motivaatiota omalle harjoittelulle. Lisäksi oman plussansa harjoitteluun ryhmässä tuo hyvä porukkahenki.

Alasen perheen triathlonistijäsenillä on jokaisella hieman erilainen urheilutausta. Harri on nuoresta asti harrastanut monenlaista urheilua aina suunnistuksesta rata-ammuntaan. Päälajiksi valikoitui lopulta hiihto, jonka hän joutui lopettamaan hengitysongelmien vuoksi 17-vuotiaana. Erjan tavattuaan he aloittivat soutuharrastuksen ja Sulkavan soudut asettuivat kesän kisakalenteriin. Samalla tulivat juoksu ja uinti treenikuvioihin.  Perheenlisäykset ja terveysongelmat toivat taukoja urheiluun, kunnes molemmilla alkoi urheilukipinä syntyä uudelleen: Harri löysi Paimion hiihtoputken aukeamisen myötä uudelleen hiihdon ja massahiihtotapahtumat ja Erja juoksukoulun ja työmatkapyöräilyn kautta innostuksen liikkumiseen. Harrin astman diagnosointi avasi lopulta mahdollisuuden aloittaa jo vuosia houkutellut triathlonharrastus ja mies sai houkuteltua myös vaimonsa mukaan.

– Siinä vaiheessa aloin olla jo täysin hurahtanut urheiluun ja tiedostin myös sen, että kun ikää tulee, kunto ei pysy yllä ellei mitään tee ja jos urheilun keskeyttää, saavutettu kunto katoaa ja pitää taas aloittaa kaikki alusta. Harrin houkuttelemana siirryin harrastamaan triathlonia ja se onkin ollut paras asia ”urheilu-urallani”, Erja muistelee harrastuksen aloittamista.

Vanhimman tyttären Veeran innostus lajiin syntyi eräänä tylsänä marraskuisena iltana, kun hän isän houkuttelemana lähti mukaan kuntopiiriin. Veeralla on urheilutaustana vuosien jalkapalloharrastus. Jatkuvat vammautumiset aiheuttivat motivaation lopahtamista ja hän

Veera otti hienosti hopeaa pikatriathlonin
tytöt alle 19v- sarjassa Finntriathlonissa 2014
Kuva Erja Alanen

joutui niiden vuoksi lopulta jättämään lajin. Jalkapallokentät kutsuisivat edelleen, mutta innostusta vain huvikseen pelailuun ei ole.

– Jos pelataan, niin sitten pelataan tosissaan ja tähdätään kultaan, Veera painottaa.

Treenaamalla yhteistä aikaa

Vaikka vauhdit eivät aivan kohtaakaan, harjoittelevat Alaset jonkin verran myös yhdessä.  Yhdessä treenaamiseen vaikuttavat myös muut arjen kuviot.

– Aika paljon eri aikaan treenaamme, jotta nuorimmaisen ei tarvitsisi olla mahdottomasti yksin kotona, tietty vauhtierotkin vaikuttavat. Minulle sopii hyvin esimerkiksi viikonloppuisin aikainen treeneihin lähtö ja silloin treenivuoron vaihto tapahtuu luontevasti. Yhdessäkin käydään pitkiä kevyitä treenejä, Harri kertoo.

Erjan ja Veeran vauhdit sopivat paremmin yhteen ja he ovat yhdessä tehneetkin paljon pitkiä lenkkejä. Talven ja kevään aikana he ovat tehneet myös pitkiä sauvakävelylenkkejä metsässä ja pyöräilleet yhdessä.

– Hyvä keino viettää aikaa 18-vuotiaan tyttären kanssa, Erja vinkkaa yhteistreenaamisen hyvistä puolista.

Veeran muutto kotoa Kaarinasta Turkuun kesän alussa on vähentänyt kuitenkin yhdessä harjoittelemista. Myös hänen intensiivinen teatteriharrastuksensa on vienyt aikaa ja energiaa triathlontreenaamiselta. Välillä harjoitukset osuvat päällekkäin triathlontreenien kanssa, mutta Veera on saanut sovitettua aikataulut hienosti.

Aktiivisen perheen arki vaatii aina kompromisseja ja suunnittelua. Tästä huolimatta Alaset kokevat, että kaiken ehtii, kunhan tahtoa ja joustavuutta löytyy.

– Kun ei jää sohvan pohjalle niin kaikenlaista sitä ehtii, tietysti aikamoista eri asioiden yhteen sovittamista tarvitaan jatkuvasti. Mutta kun tahtoa on niin kaikki oleellinen hoituu ennemmin tai myöhemmin, Harri toteaa.

Erja harrastaa triathlonin lisäksi kuorolaulua, eikä muille harrastuksille juuri jääkään aikaa.

–Toisaalta ei ole tarvettakaan, olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni. Meillä on myös 10-

Erja Juhannustriathlonissa
Kuva Janina Saarnio

vuotias Vilma, jolle myös täytyy löytyä äiti-aikaa. Työt, kotityöt ja liikunta, niitten ympärillä arki aikalailla pyörii. Yhdistän liikuntaa mahdollisimman paljon työmatkoihin – vaihtelevan pituisia työmatkapyöräilylenkkejä ja välillä juoksua siihen päälle, Erja kertoo arkikuvioistaan.

Vaikka arki onkin hektistä, löytyy kotoa aina ymmärrystä, kun molemmat vanhemmat harrastavat samaa lajia: Kummankaan ei tarvitse kuunnella valitusta hikisistä treenivaatteista tai treenaamisesta.

Haasteita ja tavoitteita

Jokaiselta löytyy oma lempilajinsa ja haasteensa harrastuksen lajitriosta. Erjalle jokainen laji on lempilaji, mutta samalla yhtä haastavia.

– Uintitekniikka ja sen kehittäminen tulee olemaan aina ja ikuisesti haastavaa ja siinä riittää tekemistä, myös vauhtia olisi mukava saada lisää. Myös pyöräilyyn ja juoksuun pitäisi saada lisää vauhtia ja voimaa, että vähenisi ne ylämäessä ohittajat, Erja miettii omia kehittämisalueitaan. 

Erja kokee juoksun vähiten miellyttävimpänä lajina, mutta onneksi triathlonin monipuolisuuden ansiosta harjoitteluun kuuluu paljon muutakin.

Harrille vuosikymmenien ympärivuotisesta pyöräilystä huolimatta maantiepyörään tottuminen ja vauhdin saaminen oli alkuun haastavaa, mutta sekin on alkanut sujua mukavasti. Myös uinnin suhteen kaiken on saanut opetella alusta alkaen. Kehittymisvaraa löytyy toki aina. Harrilla on kuitenkin uinnin suhteen hyvä motivointiniksi itselleen.

– Olen motivoinut itseäni sillä, että jos opin luisteluhiihdossa ihan kilpailukykyiseksi yli 40-vuotiaana, niin kyllä uintikin ennemmin tai myöhemmin alkaa sujua, Harri uskoo.

Veeran lempilajiksi nousee uinti, juurikin sen haastavuuden ja työmäärän vuoksi. Myös juoksu kulkee hyvin ja lenkkarit hän vetääkin jalkaan lähes päivittäin. Pyöräilyn suhteen suurin kipinä on vielä löytymättä, mutta Veera uskoo sen mahdollisesti löytyvän, kunhan vauhdit kasvavat.

Siinä missä lajien haasteet vaihtelevat, myös tavoitteet ovat jokaisella erilaiset. Harrilla kesän päätavoite on Kööpenhaminan Ironman-kilpailu. Ensimmäinen täydenmatkan kisa onkin pitänyt hyvin treeni-intoa yllä ja tavoitteena on selvitä koitoksesta sujuvasti. Tulevaa talvea ajatellen tavoitteet on asetettu maratonhiihtoihin, kuten Finlandiaan ja Botniaan, jos hiihdon harjoittelu onnistuu paremmin kuin viime vuonna. Erjan pääkoitoksena oli puolestaan ensimmäinen puolimatkan kisa Joroisilla. Veeran tavoitteet ovat vielä auki, nyt on tarkoitus treenata ja ensi kesänä katsoa, mihin se riittää. Tavoitteena ovat luonnollisesti mahdollisimman hyvät tulokset. 

Harri Sulkavan souduissa
Kuva Erja Alanen

Kisatunnelmia Säkylä triathlonista

Tämän vuoden ensimmäinen perusmatkan kisani on nyt takana. Lähdin kisaan parin viikon lomailun ja lepäilyn jälkeen hyvillä mielin, vaikkakin pientä treenimotivaation puutetta oli havaittavissa. Pari pikamatkaa ehdin alkukesästä kisata alle ja ne toimivatkin erinomaisena treeninä. Tämä kesä on toinen triathlonkisavuoteni. Olen huomannut, että kisajännitys on kasvanut viime vuodesta, jolloin ei ollut aiempaa triathlonkisakokemusta eikä aikoja, joihin verrata. Nyt sitä helposti vertaa viime vuoteen ja pyrkii vähintään samaan. Vaikkakin tosiasiassa on turha luoda itselleen liikaa paineita, jollei treenimäärääkään kasvata.

Tämä Säkylässä ensimmäistä kertaa järjestetty kisa ylitti kuitenkin suoritukseni osalta odotukseni. Osallistujamäärä oli pienehkö, sillä omassa sarjassani oli vain seitsemän naista. Ylsin yllätyksekseni toiselle sijalle ajalla 2:52:32, joka on samalla ennätykseni. Voittajaksi menestyi TuUl:n Satu Pippola, joten seuramme pääsi loistamaan tässäkin kisassa. J Uinti- ja pyöräilyosuudet mentiin lähes samoihin aikoihin Sadun kanssa. Juoksuun lähdin myös samaa vauhtia, joka oli minulle kuitenkin liian kova. Hyydyin toisella kierroksella täysin, minkä takia juoksusta jäi hieman huonot fiilikset. Kaikesta huolimatta koin aivan upean kisakamppailun, josta Sadulle vielä kiitokset. Suuret kiitokset myös mahtaville kannustus- ja huoltojoukoilleni, joita ilman kilpailuviettini ei ehkä olisi kantanut näin hyvään suoritukseen. J

Tapahtumassa oli mukava tunnelma ja kaikin puolin hyvät puitteet. Kisaympäristö oli erittäin katsojaystävällinen sekä uinnin, pyöräilyn että juoksun osalta. Uintia pääsi seuraamaan hyvin lähelle pitkän laiturin päähän. Joitain kehittämiskohteita kuitenkin huomasin. Olisin kaivannut parempaa reittiopastusta pyöräreitille. Risteyksiä oli runsaasti ja kaksi kääntymiskylttiä, jotka joka risteykseen tultaessa olivat, olivat hyvin lähekkäin juuri ennen risteystä. Ensimmäiset opasteet jäivät minulta huomaamatta ja olisin jatkanut suoraan, ellen olisi nähnyt edellä ajavan kääntyvän. Toiseksi, olisin kaivannut enemmän huoltopisteitä. Pyöräreitillä olisi ollut hyvä olla juomapiste toiselle kierrokselle lähdettäessä. Maalissa kaipasin jotain nopeasti saatavaa suolaista urheilujuoman lisäksi. Ruokailu oli kuitenkin hienosti järjestetty kisakeskuksessa.

Tästä on hyvä tähdätä seuraavaan puolimatkan kisaani Tahkolle!

Teksti: Johanna Jaakkola