Turun Urheiluliitto - Suomen paras triathlonseura monessakin mielessä

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa loistava Turun Urheiluliiton triathlonjaostolle. Aktiivisia jäseniä on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja kisamenestys oli jopa parempaa kuin kukaan osasi odottaa. Mustakeltaiset juniorit ja miehet putsasivat pöydän lähes kaikissa SM-kisoissa naisten ja ikäsarjalaisten antaessa hyvää taustatukea. Ja ennen kaikkea seuran positiivinen ilme ja yhteishenki herättivät huomiota ulkomaita myöten.
 
Heti kevään SM-duathlonissa liittolaiset osoittivat kovaa kuntoa Roosa-Maria Mattilan voittaessa N23 -sarjan ja Sari Stenholmin ottaessa naisten ja Janina Saarnion N23 -sarjan pronssimitalit. Janina jatkoikin sitten mitalikannassa läpi kauden, ja saavutti kaiken kaikkiaan neljä SM-mitalia eri matkoilta. Lisäksi hän voitti tänä vuonna aloitetun SM-Cupin omassa sarjassaan.

Kesän ensimmäiset SM-kisat kisattiin Hyvinkäällä pikamatkan merkeissä. Siellä urheiluliittolaiset kahmivat peräti kahdeksan mitalia, vaikka osa pitkän matkan menijöistämme jättikin kisan väliin. Erityisesti nuoret mitalistimme ilahduttivat ja jopa yllättivät. Henrik Goesch otti kisassa ensimmäisen aikuisten sarjan mestaruutensa, vaikka olisi voinut kisata vielä nuorissa. Sitä ei voinut pitää yllätyksenä, mutta voiton helppous yllätti kyllä. Antonia Gröndahl voitti N19 -sarjan mestaruuden ja lopulta koko SM-Cupin. Saman teki Jesse Uusiperhe M15 -sarjassa. Myös Harry Suhonen (M23) ja Eveliina Nurmi (N19) pääsivät mitaleille Hyvinkäällä.

 

Pidemmilläkin matkoilla urheiluliittolaiset jatkoivat loistavaa menoaan. Olympiamatkallakin Antonia pysyi kultakannassa ja miehissä ainoastaan seurakaveri Darby Thomas onnistui haastamaan ja voittamaankin Henrikin kauden aikana.

Jos oli Darbyn mestaruus olympiamatkalla pienoinen yllätys, puolimatkan mestaruus Joroisilla oli jo ennalta selvä asia. Muihin suomalaisiin tuli eroa niin paljon, että ei ole epäilystäkään siitä kuka on tällä hetkellä Suomen kovin puolimatkan triathlonisti. Loppukaudesta vedetty täysmatkan debyytti USA:n Wisconsinissa oli myös niin vakuuttava, että todennäköisesti Darby on ensi kaudella myös Suomen kovin täysmatkan triathlonisti. Muutkin turkulaiset vetivät Joroisilla hienosti ja varsinkin liittolaisten hyvä yhteishenki oli ilahduttavaa.

Varsinaiset pääkisat pitkän matkan menijöillämme olivat vasta myöhemmin, kun sekä Tanskan että Ruotsin Ironman-kisat ja vielä pitkän matkan SM-kisatkin kisattiin lähes samaan aikaan elokuussa. Lukuisien itsensä ylittämisten luetteleminen tässä on mahdotonta. Ilkka Utriaisen saavutus on kuitenkin syytä nostaa esille. Ilen pitkä ja määrätietoinen treenaus palkittiin tänä vuonna Kalmarissa, kun hän läpäisi Ironman- karsinnan ja pääsi ensimmäisenä turkulaisena pitkästä aikaa Havaijin kisaan.

 

Eikä Ilen Havaijin reissu ollutkaan mikään turistimatka vaan tuloksena oli varmasti hänen tähänastisen uransa paras ja samalla kovin kisa. Itse olen varma, että Ilen esimerkki kannustaa myös muita liittolaisia ylittämään itsensä ja läpäisemään karsinnat lähivuosina. En yllättyisi, vaikka liittolaiset ottaisivat tavaksi käydä syksyisin Konassa kisaamassa maailman kovimpien triathlonistien kanssa.

 

Darby kisaili tänäkin vuonna hyvällä menestyksellä kansainvälisissä triathlonkisoissa, pääasiassa USA:ssa. Niiden ja Suomen mestaruuksien myötä hänet valittiin jälleen Suomen parhaaksi miestriathlonistiksi. Henrik taas valittiin vuoden parhaaksi junioriksi. SM-menestyksen lisäksi hän pääsi useisiin kansainvälisiin kisoihin edustamaan Suomea. EM-kisoissa hän saavutti ainoana suomalaisena paikan Lontoon MM-kisoihin ja niissäkin kisoissa hän menestyi mainiosti pienistä vastoinkäymisistä huolimatta (36. sija 80:nen osallistujan joukossa).

 

 

Henrik Goesch tahkoo Tarton katuja (kuva Mika Luoto)

 

Aina on seuraava kausi

 

Tämän vuoden loistavan menestyksen myötä on ollut hyvä aloittaa uuden kauden suunnittelu ja harjoittelu sitä varten.

 

Triathlonvalmennuksen haasteena moneen muuhun lajiin verrattuna on se, että suurin osa harjoittelusta ja kilpailustakin tehdään yksinään, valmentajan tavoittamattomissa. Niinpä poikkeuksellisen suuri vastuu kaikesta tekemisestä on urheilijalla itsellään. Jos urheilija ei ole täysin motivoitunut tekemään jotain harjoitusta suunnitellusti, ei kukaan ole yleensä vahtimassa treenin tekemistä. Tällöin treeni voi jäädä jopa tekemättä. Ja päinvastoin, motivaatio voi joskus pursuta korvista asti, jolloin jo harjoituskaudella päästellään kuin MM-kisoissa konsanaan.

 

Ryhmäharjoittelu on tällaisissa tapauksissa mahtava apu ja jopa turvaverkko. Silloin, kun valmentaja ei pysty olemaan urheilijoiden mukana treenilenkeillä tai -leireillä, on tärkeää että treenikavereilta saa rehellistä ja välillä kannustavaakin palautetta tekemisestä. Ilman sitä kulloinkin sopivan harjoitusmäärän ja intensiteetin löytäminen ja ylläpitäminen olisi hankalaa.

 

Turun Urheiluliiton triathlonjaostossa on tällä hetkellä mahtava yhteen puhaltamisen ilmapiiri. On myös valmentajan näkökulmasta helpottavaa tietää, että vaikka itse ei läheskään aina ole paikalla treeneissä, homma toimii taatusti kokeneempien esimerkin avustuksella mallikkaasti ja tulokset tulevat ensi vuonna paranemaan entisestään. Huolimatta hyvästä yhteistreenimallista, tänä talvena onkin tarkoitus lisätä panostusta myös valmennukseen. Erityisesti nuorten henkilökohtaisen ohjaamisen lisääminen on tavoitteena. Samalla pyrimme saamaan uusia nuoria lajin pariin, jotta menestystä on jatkossakin mahdollista saavuttaa.

 

Toinen asia, mitä valmennuksessa koetamme kehittää, on lisätä eritasoisia treenejä urheilijoillemme. Harrastajamäärien lisääntyessä myös tasoerot kasvavat. Siksi olisi tärkeää, että eri taustalta tuleville jäsenille olisi riittävästi oman tasoista toimintaa tarjolla. Ryhmäharjoittelu on kuitenkin triathlonharjoittelussakin suola ja pippuri!

 

Kauden tiivisti ja tulevaan kauteen meitä ohjasi Mika Luoto.