Herätys koiranunesta 3.50, aamiaiselle 3.55 ja heti takaisin ”nukkumaan”. Kuudelta kello soi, torkkua 5min, ylös ja kisakamat päälle. Lähtö kävellen (alkuverra n 1km) hotellilta rannalle n. 6.45. Kisa-alueella n klo 7. Pyörän tarkastus, geelien uudelleenteippausta, pumppaus, märkäpuku päälle ja starttialueelle hyvissä ajoin n. 10min ennen torventöräytystä.
Uinti
Torvi soi klo 7.25 kolmosrivistä liikkeelle Halmeen kanssa oikeasta reunasta. Uinti lähti rennosti liikkeelle ja ekapoijunsyndroomaakaan ei tällä kertaa tullut. Suht isossa ryhmässä peesaillen toiselle poijulle (n. 1km /180 astetta). Vähän ennen toista poijua iso ryhmä punahattuisia ”tulppana”. Päätin ottaa sisäkaarteen ja samalla hukkasin hyvän peesiporukan jotka ilmeisesti kiersivät ulkoa. Siitä eteenpäin uin yksin ja uinti sujui rennosti, yritin välttää turhaa revittelyä, jotta energiaa säästyisi. Ainoa negatiivinen ajatus mitä uinnissa kävi mielessä oli se että häiritsin monen punahattuisen uintia. Uinti sujui helposti loppuun saakka ja matka tuntui lyhyeltä (epäilen vahvasti että on vajaa n. parisataa m). Arvelin uintiaikani olevan luokkaa1.00… 1.02. Positiivinen yllätys oli kun rantauduin ja katsoin Casion näyttävän 55 alkuista (virallinen aika n. 56min). Vaihto sujui yllättävän rivakasti. Olin laittanut kengät polkimiin valmiiksi koska juoksumatka oli melko pitkä. T1:ssä tuli oman ikäryhmän nopein aika, joten kisa sai lentävän lähdön. Jopa paremman mitä uskalsin odottaa.
Pyörä
kuva: thomasrousingkbhPyöräilyssä pääpaino oli ehjässä ajossa ja tavoitteena alle 5h aika. Hyvän uinnin ansiosta ”sain” polkea yksin rauhassa n. 80km kunnes kolmen ryhmä ajoi minut kiinni (sitä ennen oli tullut muutama yksittäinen torpedo ohi). Päätin liittyä porukkaan. Ajoin peesirajalla n 150km saakka, jolloin oli pakko pitää vedenheittotauko, koska keskittyminen alkoi jo herpaantua. Poljin suhteellisen hyvällä jalalla loppuun saakka. Huomasin että 5h tekee tiukkaan. Silti olin pyöräilyyn tyytyväinen koska minkäänlaista hyytymistä ei tullut. Fiilikset olivat katossa. Pääsin vaihtoon tavoiteajassa n 6h. Ajattelin että… jes kohta pääsisin ”kotikentälle” ja haave 9h alituksesta vielä eli. (pyörä 5.01)
Mara
Poikkeuksena lyhempiin kisoihin täysmatkan viimeisenä osalajina ei ole juoksua, vaan se on MARATON. Maraton on paljon enemmän, jotkut pitävät sitä jopa uskontona. Minäkin sitä palvoin --90 luvulla. Sub ysiin vaaditaan 2.58. Tiesin sen olevan reenien perusteella mahdollista, mutta samalla myös tiedostin että maratonille ei ole käsikirjoitusta. Se joko kulkee tai ei tai jotain siltä väliltä, koskaan ei voi olla varma saatikaan silloin jos on kyseessä triathlon.
Heti ensimmäisillä askeleilla oli vaikeaa. Ristiselkää alkoi vihloa ja se meni ”kipsiin”. En päässyt juoksuasentoon lainkaan, eteneminen oli tuskaisen vaikeaa, vaikka vauhtia laski niin silti tuska pysyi samana. Mietin mitä voisin tehdä? Vitosen kieppeillä tuli mieleen Helsingin EM kisojen -94 maraton. Siellä T-P. Kalermo teki vatsalihaksia asfaltilla koska alaselkä oli jumissa. Ajattelin etten ihan yhtä kova jätkä ole, joten aloin etsiä sopivaa alustaa. Ehkä n. 7 km kohdilla reitin vieressä oli pieni nurmikaista minkä sitten hyödynsin. Tein kymmenen vatsaliikettä ripeään tahtiin ja matka jatkui. Vähän selkä helppasi heti, mutta totesin, että olisi pitänyt tehdä mieluummin 30. N. kympin juoksun jälkeen aloin päästä kipsistä eroon ja juoksu alkoi sujua paremmin. Juoksu sujui jollainlailla loppuun vaikkei se missään vaiheessa ”lentoon” noussut. (Mara 3.13)
Maaliin ennätysajassa 9.15,40. Tuska päättyi ja tunteet nousivat pintaan. Enempään en pystynyt, joten tuohon pitää olla tyytyväinen.
Lopuksi vielä kiitokset kaikille seurakavereille sekä huoltojoukoille kannustuksesta ja hauskasta reissusta.
Seuraavaksi kisataan Marian ja Tatun kanssa Tyynellämerellä…
Naantalissa 28.8. 2014
Ami
kuva: Hesu Nummelin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti