Viime viikonloppuna
starttasi Nilsiän Tahkolla ensimmäinen Tahko triathlon. Tahkolahden
Jo edellisenä päivänä saavuttuamme kisapaikalle valottui
järjestelyjen toimivuus: kaikki toiminnot oli keskitetty noin kilometrin
säteelle. Jos vielä sattui yöpymään Sokos Hotel Tahkovuoressa tai muissa
lähialueen majoitusmahdollisuuksissa, löytyi kaikki lyhyen kävelymatkan päästä.
Kisainfoja pidettiin sekä edellisen päivän iltana että kisapäivän aamuna.
Kisapäivän aattona kilpailijoilla oli
infotilaisuuden yhteydessä mahdollisuus ilmaiseen ruokailuun
perinteisessä Pasta Partyssa. Kisajärjestelyjen toimivuudesta antoi oman
takuunsa tunnetusti kokenut Finntriathlon-järjestäjäkaarti. Luottamusta ei
vähentänyt se, että infoesitys vietiin samalla pohjalla kuin Joroisillakin.
Hilpeyttä jännittyneessä kuulijakunnassa herätti korkeintaan uintireitillä
mainitut saaret, joita ei Tahkolahdella vielä kisa-aamunakaan näkynyt.
 |
| Lähtöjännitystä ilmassa... Kuva Sari Holmström |
Kisapäivän aamu valkeni aurinkoisena ja Tahkolahden pinta
näytti tyyneltä. Kisasää tuntui lupaavalta niin kisaajien kuin katsojienkin
näkökulmasta. Varusteiden vienti ja pyörien tarkastus tapahtui kisa-aamuna.
Maali- ja kisakeskusalueena toimivan Piazzan edustan ja samaan paikkaan keskitettyjen vaihtoalueiden
välimatkaa oli alle kilometri, joten varusteiden vienti sujui mutkattomasti.
Aikaa jännittämiseen ja viime hetken paniikkeihin jäi siis riittävästi ennen
starttia. Uinnin lähtö suoritettiin kahdessa erässä. Sinilakkiset miehet
starttasivat matkaan kahdeltatoista ja pinkein lakein varustetut naiset ja
joukkueet ampaisivat viisi minuuttia miesten perään. Lähtö tapahtui vedestä,
Tahkolahden ylittävän sillan edestä. Varsinkin naisten lähdössä oman uintirytmin
löysi nopeasti, sillä tilaa oli hyvin, vesi melko tyyni ja porukka hajaantui
nopeasti. Henkilökohtaisesti tämä oli suuri helpotus, sillä aallokko ja selkään
uivat kanssakilpailijat saavat nopeasti tällaisen heikon uimarin vaihtamaan
uintityylin enemmän koirauintia muistuttavaksi. Miesten lähdössä porukkaa oli
runsaslukuisemmin, joten säpinää lähtöönkin syntyi näin ollen varmasti enemmän. Katsojille uinti tarjosi hyvät
puitteet seuraamiseen, sillä koko uintialue avautui näkyviin ravintola Piazzan
terassilta rannasta tai lahden ylittävältä sillalta, jonka ali kilpailijat myös uivat.
 |
| Miesten uinnin lähtö alkamassa Kuva J. S. |
Nopean ja hienon uintikokemuksen jälkeen polkaistiin pyöräosuudelle
Tahkon mäkisiin maisemiin. Ensimmäisten kilometrien nousu sai jalat lämpenemään
nopeasti. Pyöräreitti, pituudeltaan vajaa 40 kilometriä, kierrettiin kahteen
kertaan ja sen lisäksi olivat reilu viiden kilometrin siirtymät kierrokselle ja
sieltä takaisin vaihtoalueelle. Reitti kulki vaihtelevissa maastoissa. Toisaalta
hapottavien ylämäkien jälkeen sai keräillä nopeusmittariin hienoja
kilometrivauhteja. Huollot pelasivat pyöräosuudella hyvin: reitin varrella oli
kaksi huoltopistettä eli yhteensä neljä mahdollisuutta tankata nestettä tai
energiaa.
 |
| Kuva J.S. |
Juoksuosuuden mahdolliset nousut hiukan arveluttivat, vaikka
järjestäjä lupailikin tasaista juoksureittiä. Huhut uuvuttavasta Tahko Run –juoksusta
pilkottivat mielessä, joten lopullinen juoksureitti olikin helpotus.
Järjestäjiltä myöhemmin kuulimme, että Tahko Runin rankimmat osuudet oli
jätetty pois, sillä kilpailijoita oli Tahkon mäkiin keväällä uupunut yksi jos
toinenkin. Juoksureitti kierrettiin jälleen katsojaystävällisesti kahteen
kertaan ja se mutkitteli niin asuinaluilla kuin metsäteilläkin. Maasto oli
sopivan vaihtelevaa ja ainoa isompi mäkiosuus osui maalialueen tuntumaan. Tälle
alueelle oli kerääntynyt luonnollisesti myös suurin osa yleisöstä, joten juoksun
täydellistä ”lässähtämistä” täytyi välttää jo pelkästään imagosyistä. Huoltopisteitä
oli yhden kierroksen varrella kolme ja niistä löytyi monipuolisesti kaikkea
suolakurkusta geeleihin. Itse jäin juoksuosuudella kelloni temppuillessa
kaipaamaan ainoastaan kilometrikylttejä.
Maalialueella oli monella hymy herkässä mahtavan kisapäivän
jälkeen. Pia otti hienosti kultaa omassa ikäsarjassaan ja Kimmo vietti
syntymäpäiväänsä ensimmäisen puolimatkan kisan parissa kellottaen samalla
todella hyvän ajan. Maalialueella saatiin Urheiluliiton porukka, Artturia
lukuun ottamatta, kerättyä vielä yhteispotrettiin.
 |
| Yhteiskuvassa Johanna, Kimmo, Pia ja Elina. Kuva J.S. |
Lidlin
Recovery Arealta sai pirteän värisen Finisher-paidan lisäksi täyttää ehtyneitä
energiavarastoja. Tarjolla oli muun muassa paellaa, pastasalaattia, sipsejä,
keksejä ja erilaisia juomia. Tarjoilua oli iltaan asti, joten ainakin allekirjoittanut
kävi Johannan kanssa hyödyntämässä vielä toisen kierroksen saunomisen päälle.
Muiden kilpailijoiden jo kotiutuessa tai valmistautuessa iltajuhliin saimme
ihan henkilökohtaista palvelua aina pöytiin tarjoilulla höystettynä. Reippaimmat jatkoivat vielä triathlonhuumaa iltajuhlien merkeissä, osa painui yöpuulle. Todelliset triathlonin megamanit saapuivat myös illan hämärtyessä maaliin. Kuuden päivän aikana kolme täysmatkaa tahkonneet triathleetit saivat uskomattomattoman urakkansa päätökseen.
Ensimmäisestä Tahko triathlonista jäi todella hyvä fiilis ja
järjestelyt toimivat moitteettomasti. Kruununa hienolle kisapäivälle toimi
suosiolliset sääolosuhteet: kisaaminen on toki mukavampaa auringonpaisteessa
kuin kaatosateessa. Ensi vuonna Tahkolla on tarjolla vielä
monipuolisempi valikoima matkoja, joten tällä kokemuksella kisaa voi
ehdottomasti suositella ensi vuoden kalentereihin!
Tuloksia voi käydä lukemassa: http://www.finnresults.fi/tulokset
- Elina -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti