Iloisia tunnelmia ensimmäisessä Tahko triathlonissa

Viime viikonloppuna starttasi Nilsiän Tahkolla ensimmäinen Tahko triathlon. Tahkolahden

rantaviivalla jännitti noin 350 osallistujan joukossa myös viisi Urheiluliiton triathlonistia. Osallistujia suosivat sekä sää, maisemat että hyvin järjestetty huolto. Tahkolla järjestetty puolimatkan triathlonkilpailu kuuluu Finntriathlon-kilpailujen sarjaan, joista kolme muuta pidettiin Vanajanlinnassa, Vierumäellä sekä perinteisesti Joroisilla. 

Jo edellisenä päivänä saavuttuamme kisapaikalle valottui järjestelyjen toimivuus: kaikki toiminnot oli keskitetty noin kilometrin säteelle. Jos vielä sattui yöpymään Sokos Hotel Tahkovuoressa tai muissa lähialueen majoitusmahdollisuuksissa, löytyi kaikki lyhyen kävelymatkan päästä. Kisainfoja pidettiin sekä edellisen päivän iltana että kisapäivän aamuna. Kisapäivän aattona kilpailijoilla oli  infotilaisuuden yhteydessä mahdollisuus ilmaiseen ruokailuun perinteisessä Pasta Partyssa. Kisajärjestelyjen toimivuudesta antoi oman takuunsa tunnetusti kokenut Finntriathlon-järjestäjäkaarti. Luottamusta ei vähentänyt se, että infoesitys vietiin samalla pohjalla kuin Joroisillakin. Hilpeyttä jännittyneessä kuulijakunnassa herätti korkeintaan uintireitillä mainitut saaret, joita ei Tahkolahdella vielä kisa-aamunakaan näkynyt.

Lähtöjännitystä ilmassa...                                                Kuva Sari Holmström

Kisapäivän aamu valkeni aurinkoisena ja Tahkolahden pinta näytti tyyneltä. Kisasää tuntui lupaavalta niin kisaajien kuin katsojienkin näkökulmasta. Varusteiden vienti ja pyörien tarkastus tapahtui kisa-aamuna. Maali- ja kisakeskusalueena toimivan Piazzan edustan ja samaan paikkaan keskitettyjen vaihtoalueiden välimatkaa oli alle kilometri, joten varusteiden vienti sujui mutkattomasti. Aikaa jännittämiseen ja viime hetken paniikkeihin jäi siis riittävästi ennen starttia. Uinnin lähtö suoritettiin kahdessa erässä. Sinilakkiset miehet starttasivat matkaan kahdeltatoista ja pinkein lakein varustetut naiset ja joukkueet ampaisivat viisi minuuttia miesten perään. Lähtö tapahtui vedestä, Tahkolahden ylittävän sillan edestä. Varsinkin naisten lähdössä oman uintirytmin löysi nopeasti, sillä tilaa oli hyvin, vesi melko tyyni ja porukka hajaantui nopeasti. Henkilökohtaisesti tämä oli suuri helpotus, sillä aallokko ja selkään uivat kanssakilpailijat saavat nopeasti tällaisen heikon uimarin vaihtamaan uintityylin enemmän koirauintia muistuttavaksi. Miesten lähdössä porukkaa oli runsaslukuisemmin, joten säpinää lähtöönkin syntyi näin ollen varmasti enemmän. Katsojille uinti tarjosi hyvät puitteet seuraamiseen, sillä koko uintialue avautui näkyviin ravintola Piazzan terassilta rannasta tai lahden ylittävältä sillalta, jonka ali kilpailijat myös uivat.

Miesten uinnin lähtö alkamassa                                                          Kuva J. S.

Nopean ja hienon uintikokemuksen jälkeen polkaistiin pyöräosuudelle Tahkon mäkisiin maisemiin. Ensimmäisten kilometrien nousu sai jalat lämpenemään nopeasti. Pyöräreitti, pituudeltaan vajaa 40 kilometriä, kierrettiin kahteen kertaan ja sen lisäksi olivat reilu viiden kilometrin siirtymät kierrokselle ja sieltä takaisin vaihtoalueelle. Reitti kulki vaihtelevissa maastoissa. Toisaalta hapottavien ylämäkien jälkeen sai keräillä nopeusmittariin hienoja kilometrivauhteja. Huollot pelasivat pyöräosuudella hyvin: reitin varrella oli kaksi huoltopistettä eli yhteensä neljä mahdollisuutta tankata nestettä tai energiaa.

                                                       Kuva J.S.

Juoksuosuuden mahdolliset nousut hiukan arveluttivat, vaikka järjestäjä lupailikin tasaista juoksureittiä. Huhut uuvuttavasta Tahko Run –juoksusta pilkottivat mielessä, joten lopullinen juoksureitti olikin helpotus. Järjestäjiltä myöhemmin kuulimme, että Tahko Runin rankimmat osuudet oli jätetty pois, sillä kilpailijoita oli Tahkon mäkiin keväällä uupunut yksi jos toinenkin. Juoksureitti kierrettiin jälleen katsojaystävällisesti kahteen kertaan ja se mutkitteli niin asuinaluilla kuin metsäteilläkin. Maasto oli sopivan vaihtelevaa ja ainoa isompi mäkiosuus osui maalialueen tuntumaan. Tälle alueelle oli kerääntynyt luonnollisesti myös  suurin osa yleisöstä, joten juoksun täydellistä ”lässähtämistä” täytyi välttää jo pelkästään imagosyistä. Huoltopisteitä oli yhden kierroksen varrella kolme ja niistä löytyi monipuolisesti kaikkea suolakurkusta geeleihin. Itse jäin juoksuosuudella kelloni temppuillessa kaipaamaan ainoastaan kilometrikylttejä.

Maalialueella oli monella hymy herkässä mahtavan kisapäivän jälkeen. Pia otti hienosti kultaa omassa ikäsarjassaan ja Kimmo vietti syntymäpäiväänsä ensimmäisen puolimatkan kisan parissa kellottaen samalla todella hyvän ajan. Maalialueella saatiin Urheiluliiton porukka, Artturia lukuun ottamatta, kerättyä vielä yhteispotrettiin. 

Yhteiskuvassa Johanna, Kimmo, Pia ja Elina.                                 Kuva J.S.

Lidlin Recovery Arealta sai pirteän värisen Finisher-paidan lisäksi täyttää ehtyneitä energiavarastoja. Tarjolla oli muun muassa paellaa, pastasalaattia, sipsejä, keksejä ja erilaisia juomia. Tarjoilua oli iltaan asti, joten ainakin allekirjoittanut kävi Johannan kanssa hyödyntämässä vielä toisen kierroksen saunomisen päälle. Muiden kilpailijoiden jo kotiutuessa tai valmistautuessa iltajuhliin saimme ihan henkilökohtaista palvelua aina pöytiin tarjoilulla höystettynä. Reippaimmat jatkoivat vielä triathlonhuumaa iltajuhlien merkeissä, osa painui yöpuulle. Todelliset triathlonin megamanit saapuivat myös illan hämärtyessä maaliin. Kuuden päivän aikana kolme täysmatkaa tahkonneet triathleetit saivat uskomattomattoman urakkansa päätökseen. 

Ensimmäisestä Tahko triathlonista jäi todella hyvä fiilis ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Kruununa hienolle kisapäivälle toimi suosiolliset sääolosuhteet: kisaaminen on toki mukavampaa auringonpaisteessa kuin kaatosateessa. Ensi vuonna Tahkolla on tarjolla vielä monipuolisempi valikoima matkoja, joten tällä kokemuksella kisaa voi ehdottomasti suositella ensi vuoden kalentereihin! 

Tuloksia voi käydä lukemassa: http://www.finnresults.fi/tulokset

- Elina -

Triathlonia koko perheen voimin

Kuva Vilma Alanen

Urheilullisen Alasen perheen arki täyttyy treeneistä ja hikipyykistä, kun triathlonia harrastaa kolme perheenjäsentä. Erja innostui aikanaan Harriin tutustumisen myötä kestävyysurheilusta ja perheen tytär Veera lähti harrastukseen mukaan viime syksynä. Treeniseuraa löytyy siis tarvittaessa kotoa, mutta yhteistreeneistä löytyy hyvää apua ja motivaatiota omalle harjoittelulle. Lisäksi oman plussansa harjoitteluun ryhmässä tuo hyvä porukkahenki.

Alasen perheen triathlonistijäsenillä on jokaisella hieman erilainen urheilutausta. Harri on nuoresta asti harrastanut monenlaista urheilua aina suunnistuksesta rata-ammuntaan. Päälajiksi valikoitui lopulta hiihto, jonka hän joutui lopettamaan hengitysongelmien vuoksi 17-vuotiaana. Erjan tavattuaan he aloittivat soutuharrastuksen ja Sulkavan soudut asettuivat kesän kisakalenteriin. Samalla tulivat juoksu ja uinti treenikuvioihin.  Perheenlisäykset ja terveysongelmat toivat taukoja urheiluun, kunnes molemmilla alkoi urheilukipinä syntyä uudelleen: Harri löysi Paimion hiihtoputken aukeamisen myötä uudelleen hiihdon ja massahiihtotapahtumat ja Erja juoksukoulun ja työmatkapyöräilyn kautta innostuksen liikkumiseen. Harrin astman diagnosointi avasi lopulta mahdollisuuden aloittaa jo vuosia houkutellut triathlonharrastus ja mies sai houkuteltua myös vaimonsa mukaan.

– Siinä vaiheessa aloin olla jo täysin hurahtanut urheiluun ja tiedostin myös sen, että kun ikää tulee, kunto ei pysy yllä ellei mitään tee ja jos urheilun keskeyttää, saavutettu kunto katoaa ja pitää taas aloittaa kaikki alusta. Harrin houkuttelemana siirryin harrastamaan triathlonia ja se onkin ollut paras asia ”urheilu-urallani”, Erja muistelee harrastuksen aloittamista.

Vanhimman tyttären Veeran innostus lajiin syntyi eräänä tylsänä marraskuisena iltana, kun hän isän houkuttelemana lähti mukaan kuntopiiriin. Veeralla on urheilutaustana vuosien jalkapalloharrastus. Jatkuvat vammautumiset aiheuttivat motivaation lopahtamista ja hän

Veera otti hienosti hopeaa pikatriathlonin
tytöt alle 19v- sarjassa Finntriathlonissa 2014
Kuva Erja Alanen

joutui niiden vuoksi lopulta jättämään lajin. Jalkapallokentät kutsuisivat edelleen, mutta innostusta vain huvikseen pelailuun ei ole.

– Jos pelataan, niin sitten pelataan tosissaan ja tähdätään kultaan, Veera painottaa.

Treenaamalla yhteistä aikaa

Vaikka vauhdit eivät aivan kohtaakaan, harjoittelevat Alaset jonkin verran myös yhdessä.  Yhdessä treenaamiseen vaikuttavat myös muut arjen kuviot.

– Aika paljon eri aikaan treenaamme, jotta nuorimmaisen ei tarvitsisi olla mahdottomasti yksin kotona, tietty vauhtierotkin vaikuttavat. Minulle sopii hyvin esimerkiksi viikonloppuisin aikainen treeneihin lähtö ja silloin treenivuoron vaihto tapahtuu luontevasti. Yhdessäkin käydään pitkiä kevyitä treenejä, Harri kertoo.

Erjan ja Veeran vauhdit sopivat paremmin yhteen ja he ovat yhdessä tehneetkin paljon pitkiä lenkkejä. Talven ja kevään aikana he ovat tehneet myös pitkiä sauvakävelylenkkejä metsässä ja pyöräilleet yhdessä.

– Hyvä keino viettää aikaa 18-vuotiaan tyttären kanssa, Erja vinkkaa yhteistreenaamisen hyvistä puolista.

Veeran muutto kotoa Kaarinasta Turkuun kesän alussa on vähentänyt kuitenkin yhdessä harjoittelemista. Myös hänen intensiivinen teatteriharrastuksensa on vienyt aikaa ja energiaa triathlontreenaamiselta. Välillä harjoitukset osuvat päällekkäin triathlontreenien kanssa, mutta Veera on saanut sovitettua aikataulut hienosti.

Aktiivisen perheen arki vaatii aina kompromisseja ja suunnittelua. Tästä huolimatta Alaset kokevat, että kaiken ehtii, kunhan tahtoa ja joustavuutta löytyy.

– Kun ei jää sohvan pohjalle niin kaikenlaista sitä ehtii, tietysti aikamoista eri asioiden yhteen sovittamista tarvitaan jatkuvasti. Mutta kun tahtoa on niin kaikki oleellinen hoituu ennemmin tai myöhemmin, Harri toteaa.

Erja harrastaa triathlonin lisäksi kuorolaulua, eikä muille harrastuksille juuri jääkään aikaa.

–Toisaalta ei ole tarvettakaan, olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni. Meillä on myös 10-

Erja Juhannustriathlonissa
Kuva Janina Saarnio

vuotias Vilma, jolle myös täytyy löytyä äiti-aikaa. Työt, kotityöt ja liikunta, niitten ympärillä arki aikalailla pyörii. Yhdistän liikuntaa mahdollisimman paljon työmatkoihin – vaihtelevan pituisia työmatkapyöräilylenkkejä ja välillä juoksua siihen päälle, Erja kertoo arkikuvioistaan.

Vaikka arki onkin hektistä, löytyy kotoa aina ymmärrystä, kun molemmat vanhemmat harrastavat samaa lajia: Kummankaan ei tarvitse kuunnella valitusta hikisistä treenivaatteista tai treenaamisesta.

Haasteita ja tavoitteita

Jokaiselta löytyy oma lempilajinsa ja haasteensa harrastuksen lajitriosta. Erjalle jokainen laji on lempilaji, mutta samalla yhtä haastavia.

– Uintitekniikka ja sen kehittäminen tulee olemaan aina ja ikuisesti haastavaa ja siinä riittää tekemistä, myös vauhtia olisi mukava saada lisää. Myös pyöräilyyn ja juoksuun pitäisi saada lisää vauhtia ja voimaa, että vähenisi ne ylämäessä ohittajat, Erja miettii omia kehittämisalueitaan. 

Erja kokee juoksun vähiten miellyttävimpänä lajina, mutta onneksi triathlonin monipuolisuuden ansiosta harjoitteluun kuuluu paljon muutakin.

Harrille vuosikymmenien ympärivuotisesta pyöräilystä huolimatta maantiepyörään tottuminen ja vauhdin saaminen oli alkuun haastavaa, mutta sekin on alkanut sujua mukavasti. Myös uinnin suhteen kaiken on saanut opetella alusta alkaen. Kehittymisvaraa löytyy toki aina. Harrilla on kuitenkin uinnin suhteen hyvä motivointiniksi itselleen.

– Olen motivoinut itseäni sillä, että jos opin luisteluhiihdossa ihan kilpailukykyiseksi yli 40-vuotiaana, niin kyllä uintikin ennemmin tai myöhemmin alkaa sujua, Harri uskoo.

Veeran lempilajiksi nousee uinti, juurikin sen haastavuuden ja työmäärän vuoksi. Myös juoksu kulkee hyvin ja lenkkarit hän vetääkin jalkaan lähes päivittäin. Pyöräilyn suhteen suurin kipinä on vielä löytymättä, mutta Veera uskoo sen mahdollisesti löytyvän, kunhan vauhdit kasvavat.

Siinä missä lajien haasteet vaihtelevat, myös tavoitteet ovat jokaisella erilaiset. Harrilla kesän päätavoite on Kööpenhaminan Ironman-kilpailu. Ensimmäinen täydenmatkan kisa onkin pitänyt hyvin treeni-intoa yllä ja tavoitteena on selvitä koitoksesta sujuvasti. Tulevaa talvea ajatellen tavoitteet on asetettu maratonhiihtoihin, kuten Finlandiaan ja Botniaan, jos hiihdon harjoittelu onnistuu paremmin kuin viime vuonna. Erjan pääkoitoksena oli puolestaan ensimmäinen puolimatkan kisa Joroisilla. Veeran tavoitteet ovat vielä auki, nyt on tarkoitus treenata ja ensi kesänä katsoa, mihin se riittää. Tavoitteena ovat luonnollisesti mahdollisimman hyvät tulokset. 

Harri Sulkavan souduissa
Kuva Erja Alanen

Kisatunnelmia Säkylä triathlonista

Tämän vuoden ensimmäinen perusmatkan kisani on nyt takana. Lähdin kisaan parin viikon lomailun ja lepäilyn jälkeen hyvillä mielin, vaikkakin pientä treenimotivaation puutetta oli havaittavissa. Pari pikamatkaa ehdin alkukesästä kisata alle ja ne toimivatkin erinomaisena treeninä. Tämä kesä on toinen triathlonkisavuoteni. Olen huomannut, että kisajännitys on kasvanut viime vuodesta, jolloin ei ollut aiempaa triathlonkisakokemusta eikä aikoja, joihin verrata. Nyt sitä helposti vertaa viime vuoteen ja pyrkii vähintään samaan. Vaikkakin tosiasiassa on turha luoda itselleen liikaa paineita, jollei treenimäärääkään kasvata.

Tämä Säkylässä ensimmäistä kertaa järjestetty kisa ylitti kuitenkin suoritukseni osalta odotukseni. Osallistujamäärä oli pienehkö, sillä omassa sarjassani oli vain seitsemän naista. Ylsin yllätyksekseni toiselle sijalle ajalla 2:52:32, joka on samalla ennätykseni. Voittajaksi menestyi TuUl:n Satu Pippola, joten seuramme pääsi loistamaan tässäkin kisassa. J Uinti- ja pyöräilyosuudet mentiin lähes samoihin aikoihin Sadun kanssa. Juoksuun lähdin myös samaa vauhtia, joka oli minulle kuitenkin liian kova. Hyydyin toisella kierroksella täysin, minkä takia juoksusta jäi hieman huonot fiilikset. Kaikesta huolimatta koin aivan upean kisakamppailun, josta Sadulle vielä kiitokset. Suuret kiitokset myös mahtaville kannustus- ja huoltojoukoilleni, joita ilman kilpailuviettini ei ehkä olisi kantanut näin hyvään suoritukseen. J

Tapahtumassa oli mukava tunnelma ja kaikin puolin hyvät puitteet. Kisaympäristö oli erittäin katsojaystävällinen sekä uinnin, pyöräilyn että juoksun osalta. Uintia pääsi seuraamaan hyvin lähelle pitkän laiturin päähän. Joitain kehittämiskohteita kuitenkin huomasin. Olisin kaivannut parempaa reittiopastusta pyöräreitille. Risteyksiä oli runsaasti ja kaksi kääntymiskylttiä, jotka joka risteykseen tultaessa olivat, olivat hyvin lähekkäin juuri ennen risteystä. Ensimmäiset opasteet jäivät minulta huomaamatta ja olisin jatkanut suoraan, ellen olisi nähnyt edellä ajavan kääntyvän. Toiseksi, olisin kaivannut enemmän huoltopisteitä. Pyöräreitillä olisi ollut hyvä olla juomapiste toiselle kierrokselle lähdettäessä. Maalissa kaipasin jotain nopeasti saatavaa suolaista urheilujuoman lisäksi. Ruokailu oli kuitenkin hienosti järjestetty kisakeskuksessa.

Tästä on hyvä tähdätä seuraavaan puolimatkan kisaani Tahkolle!

Teksti: Johanna Jaakkola

Vauhdikasta menoa yhdistelmätreeneissä

Sää ei olisi voinut olla parempi kesän ensimmäisessä yhteisessä yhdistelmätreenissä Littoisissa. Vaikka vesi oli vielä melko raikasta, helteinen sää hemmotteli 15 innokkaan treenejä. Ohjelmassa oli aluksi vetoja ja poijulle lähestymisharjoituksia uiden, jonka jälkeen polkaistiin pyörää 10km ja pari kilometriä juoksua päälle kertaalleen tai kahdesti - riippuen loppuviikon ohjelmasta.

Tältä meno näytti. Mukavaa oli ja ensi viikolla uudestaan!

  

 

 

Kiitos kuvista Sari Homstömille.